NGC 1499 California sumu ja Canon 60Da 14.09.2013

Syksyn toinen havainto- sekä kuvausyö ja tällä kertaa kohteena NGC 1499 eli California-sumu.

Kuvasin tätä samaista kohdetta myös marraskuussa 2012 mutta silloin Akromaattinen Orion ShortTube 80/400 guidausputkeni antoi melko vaatimattoman tuloksen. Eihän se tietysti mikään optimaalisin kuvausputki kyllä olekaan, mutta kyllä silläkin jotain saa aikaiseksi. Nyt putkena oli huomattavasti laadukkaampi Quadruplettini joka antoi myös huomattavasti paremman lopputuloksen. Mikä parasta kohde mahtui vielä kohtalaisen hyvin kuvakentän sisälle vaikka polttoväli olikin Orioniin verrattuna myös kasvanut 120mm.

Yö sinällään toisti viime viikonlopun Andromedan kuvauksen kaavaa kahvinjuonteineen yms. rituaaleineen ja Quadkin sai suullensa jälleen kerran tuon "KalaKallen" diffraktio-härvelin :)

Kuvausajaksi ajastimeen asettelin 10min / ruutu ja herkkyydeksi jätin edelleen tuon ISO 400 joka tuntui toimivan vallan hyvin Andromedan kanssa.

Kotipihastamme lähes jokaiseen ilmansuuntaan on jonkintasoista valosaastetta tarjolla ja olenkin suunnitellut hankkivani jonkunlaisen suotimen leikkaamaan tuon valosaasteen aiheuttamaa ongelmaa. Astronomicsilta löytyisi kyllä apu em. ongelmaan mutta ainakin Eos-clip-filttereiden hinta on vielä melkoisen korkea verrattuna vastaaviin 2 tuuman kierremalleihin. Eos filttereissä on toki etunsa. Ne toimivat samalla kennon pölysuojina jolloin puhdistamistarve vähenee eikä niiden kanssa pitäisi olla pelkoa backfocus ongelmista. Tällaiset himmeähköt sumukohteet vaatisivat käyttöön kaiken mahdollisen herkkyyden mutta valosaasteen keskellä vaikeutena on juuri tuo taustataivaan vaaleus.

Kuvatessani kyseistä California-sumua näin myös elämäni upeimman tulipallon mitä koskaan olen nähnyt. Tällaisia näkee yleensä vain elokuvissa tai netistä valvontakameroiden kuvaamina. Tällä kertaa sain todistaa kyseistä tapahtumaa aivan omin silmin. Tulipallo syöksyi juuri sopivasti täsmälleen samalta suunnalta kuin kuvauskohteeni. Se syttyi n. 60 asteen korkeudella jättäen ensin jälkeensä oranssin vanan, räjähtäen sitten n.30 asteen korkeudella sinivihreänkeltaisena kuutakin kirkkaampana välähdyksenä, jatkaen edelleen pystysuorana oranssina vanana aina lähes horisontin korkeudelle saakka. Aluksi olin aivan varma, että se osui juuri kuvauskohteeni kuvakentän alueelle mutta tällä kertaa  harmikseni se meni ohi. Syväntaivaan ruutuja kun valottelee niin yleensä aina tärkeimmän valotuksen kohdalle osuu joku satelliitti tai tähdenlento, mutta ei siis tietenkään nyt kun sitä olisi oikein toivonut. Pääsin kuitenkin näkemään jotain sellaista mitä moni ei varmaan tule koskaan elämänsä aikana näkemään.

California-sumun kuvauksessa käytin täsmälleen samaa kalustoa kuin Andromedan kuvauksessakin edellisviikonloppuna eli kuvausputkena TS Quadruplet 80 /520 ja kamerana Canon 60Da. Guidausta hoiteli Celestron CPC ja PHD sulassa sovussa ;)

Valotukset 15 x 10min. ISO 400 eli yhteensä 2h30min.

Käsittelyt DSS 3.3.3beta51 ja PhotoShop CS.

Andromedaa ja Uistimenperukkeita 07.09.2013

Andromedan Galaksi M31

Kuusamon Uistin Oy:n Vaijeriperuke n:o5 "viritys"

  

Niinpä sitä Syksy on taas saapunut ja pimeät yöt sen myötä.

Nyt on hyvä jatkaa siitä mihin jäin viime keväänä. Tuolla Quadrupletilla ei turhan paljoa ole tullut kuvailtua noita taivaan ihmetyksiä, joten nyt tämä kaunis, kirkas ja lämmin syksy tarjoaa oivan tilaisuuden korjata asia. Putken piirtokyvystä sain toki maistiaiset Orionin Suurta Sumua kuvatessani, mutta siihenpä se sitten jäikin.

Andromedan  Galaksi on siitä hyvä kohde, että näin syksyisin se pysyy verraten korkealla taivaan kannella läpi koko yön ja on omasta pihastani mainio ja "helppo" kohde saada jotain konkreettista aikaiseksikin. Pitkän tauon jälkeen aikaa kului asioiden palauttamiseksi mieleen ja kaikki piti tarkistaa useaan kertaan, mutta sitten kun kaikki oli tarkistettu niin homma sujuikin vain kahvia termospullosta hörppien, kameran raksutellessa suljinta auki ja kiinni ajastimen ohjeistuksen mukaisesti. Välillä muistikortin tallennusvalo vilautti punaista valoaan ikään kuin ilmoittaen, että taas olisi yhden kuvan verran valoa 2,5 miljoonan valovuoden päästä siepattuna bittien ikuiseen viidakkoon.

Kesällä virittelin myös kuvanmukaisen irrotettavan jatkopätkän putken suulle, jonka tarkoituksena on saada kirkkaimpien tähtien ympärille diffraktiopiikit, kuten "oikeiden" tähtiputkien "kauniissa" kuvissa on.

Putkena käytin pätkän valkoisesta 100mm muovisesta ilmastointiputkesta, johon virittelin ristikkäin Kuusamon Uistin Oy:n vaijeriperukkeet n:o 5.
Näin kaksi toisistaan melko reilusti erilaiset harrastukset kohtasivat pimeän syksyisen taivaan alla kohtalaisen onnistuneesti.

Tästä on hyvä jatkaa :)

Kuvausputkena TS 80/520 Quadruplet.

Kamerana Canon 60Da.

Guidausputkena Celestron CPC 1100 ja ohjelmana PHD-Guiding.

Käsittelyt DSS 3.3.3beta51 ja PhotoShop CS.

Supernova SN 2013am M65, M13, M51 ja Saturnus 30.03.2013 - 01.04.2013

                                           Supernova SN2013am Galaksissa M65

                                  Pallomainen Tähtijoukko Messier 13

                                Pyörregalaksi M51 + IC 4277 + IC 4278 + IC 4623

                                                   Saturnus

Tähtiharrastusta ja Sydämentykytyksiä.

Noilla sanoilla voisi kertoa pääsiäisviikonlopun aprilliyön tapahtumista. Liekö sitten liian pitkä aika edellisestä tähtienparissa vietetystä yöstä vai olivatko mahdollisesti Trullit veemäisine taikoneen paluumatkalla Kyöpelinvuorelle mutta tämän kyseisen yön aikana tapahtui kaikki mahdolliset amatöörimäiset virheet mitä vain voi. Ihme kun yleensäkin jotain kuvia sain aikaiseksi, sen verran huonosti se alkoi.

No valotetaanpa hieman illan kulkua. Kello kahdeksan maissa virittelin suurta intoa puhkuen kalustoani pihalle päivällä tehtyjen kuvaussuunnitelmien kera. Aikomuksenani oli kuvata ainakin Supernovaa galaksissa M65, sekä kierteisgalaksia M51 ja pallomaista joukkoa M13 ja ehkäpä vielä kokeilla Saturnustakin mikäli keli on edes jonkinmoinen.

Itselläni kun ei vielä ole kiinteää jalustaa niin joudun jokaisen havainto / kuvauskerran kohdalla suorittamaan samat rituaalit eli kolmijalan suuntaus karkeasti wedgen kanssa pohjoiseen ja putki wedgen päälle. Tämän jälkeen odotellaan putken jäähtyessä illan pimenemistä ja kun pohjantähti on näkyvissä niin aloitan putken suuntauksen. Putken suuntaus itsessään on kapulan ohjeiden avulla noin 10-15 min juttu kaikkinensa mutta kun sählää niin sen saakin sitten tehdä muutamaan kertaan. Sattui nimittäin niin, että kun olin ensimmäisen kerran suuntauksen saanut kunnialla suoritetuksi niin tökkäsin hämäryyden keskellä virtajohdon irti juuri kun olin aloittanut ensimmäisen kuvauskohteen valotuksen. No kerta kiellon päälle tuumasin ja otin kameran irti fokuserista ja aloitin suuntauksen uudelleen. Mieleni valtasi Dejavu ja ajattelin, että aivan kuin olisin tämän juuri hetki sitten suorittanut ;)

Noin kymmenen hukatun minuutin jälkeen olin jälleen samassa tilassa kuin kuvausten alussa. Vielä kamera kiinni fokuseriin, pari koekuvaa kirkkaasta tähdestä ja jepulis tarkennus olisi taas kohdallaan. Siispä pieni pyyntö ohjauskapulalle, että olisitko ystävällinen ja kääntyisit kohteeseen Messier 13 kiitooos. Putki kiitoksen saattelemana alkoikin kääntyä iloisesti kohteen suuntaan aivan kuin se olisi odottanut käskyä jo pidemmän aikaa. Hetken suristuaan kevyesti se alkoi mouruamaan ja lopulta murisemaan kuin vihainen karhu. Mitä ihmettä? Mitä täällä tapahtuu ajattelin kunnes huomasin sammuttaa jalustasta virran. Jotain taisi jäädä pahasti johonkin väliin, mietin. Valojen sytyttyä ja sydämen lyöntien hieman tasaannuttua syylliseksi paljastui putken nostokahvan ympärille kiertynyt kameran remmi. Ajattelin, että kantaisinko vain laitteet kiltisti sisälle ja kuvailisin maybe some other night?

Ei, ei hitossa, eihän tässä vielä luovuteta kun ilta on vasta nuori. Suoritetaanpa tuo suuntaus vielä kerran niin että heilahtaa. Kamerasta remmi irti Check!  Putki suunnattu Check!   Kamera tarkennettu Check! Johtojen yms. vermeitten kiertyminen estetty Check! Siirtokäsky kohteeseen annettu ja PHD-Guiding toiminnassa ja vot, vihdoinkin ensimmäinen ruutu valotuksessa eikä siihen mennyt kahtakaan tuntia .) Mutta mitäs nyt? Kameran ohjelmoitava kaukolaukaisin ei toimi. Kamerahan valottelee miten sattuu. Jälleen kerran valot päälle ja toteamus, että johtohan se on murtunut ilmeisesti tuon aiemman tapahtuman yhteydessä. Onneksi minulla on manuaalinen kaukolaukaisin, jolla saatoin jatkaa kuvauksia ja onneksi suuntausta ei enää tarvinnut suorittaa uudestaan Huh! Huh! Yön pimeyden ja tähtipölyn keskellä ajastimena sai tällä kertaa palvella matkapuhelimen ajastinkello jonka avulla sain mitoitetuksi n. 5min valotuksia kuvatessani em. Messierin kohteita. Tästä eteenpäin homma sujuikin jo ihan mallikkaasti ja sain kuin sainkin myös jonkinmoisen otoksen Saturnuksesta vaikkakin se on vain n. 15 asteen korkeudella naapuriemme talojen yläpuolella kaiken lämpöväreilyn ympäröimänä ja yön lähestyessä loppuaan. Kaikista edelläolleista edesottamuksista huolimatta tähtitieteen ja erityisesti tähtivalokuvauksen harrastaminen on kuitenkin sen arvoista ja kaukosäätimenkin sain jälleen päivänvalossa toimimaan, kun hieman vaihtelin uusia ”piuhoja” tuhoutuneiden tilalle, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Kuvasaalis: M13 valotus 25 min. ISO 800, M65 valotus 15 min. ISO 800 ja M51 valotus 45min. ISO 800 sekä Saturnus 500 / 387 framea.

Syvätaivas: Kuvausputki Celestron CPC 1100 XLT f6.3 polttovälinlyhentäjällä ja kamerana Canon 60Da

Saturnus: Kuvausputki Celestron CPC 1100 XLT + Celestron Ultima 2X Barlow ja kamerana Imaging Source DBK 21 AU04.AS

Käsittelyt Deep Sky Stacker, RegiStax ja PhotoShop.

Canon 60 Da, Quadruplet ja M42

                                                       Veljekset Simo ja Antti

                                      Orionin Suuri Kaasusumu M42

Maanantaina 4.3.2013 Käenpesän Observatorion kaukoputkiperhe sai perheenlisäystä. Valkeakosken harmaan ja lumisateisen taivaan alla avautui ensi kertaa ruskeaan pahvikääreeseen ja alumiinilaukkuun kiedottu Triplet-pienokainen. Polttoväliä Pikkutuubilla oli 520mm ja linssin halkaisija 80mm. Näin ollen aukkosuhteeksi muodostuu f 6.5, jolla se kykenee vangitsemaan monien laajojenkin sumujen sydämet. Quadrupletiksi ristitty veijari omaa myös kyvyn suoristaa kuvakentän automaattisesti, sillä olihan sillä jo saapuessaan kaksi tasaajalinssiä integroituna putkensa sisälle.

Ja ettei tarkennus menisi vallan vallattomaksi, Quadissa  on myös kahden tuuman Grayford focuseri välityssuhteella 1:11.

Celestronin CPC 1100 XLT hyrisi tyytyväisyyttään kun se ensikerran sai ottaa pikkuvesselin reppuselkäänsä ja antaa sillä isälliseltä tuntuvia ohjauskäskyjä PHD guidingin avulla.

Ystävysten yhteistyöllä Quadista saatiinkin ensivalo aikaiseksi 7.3.2013 kun molemmat putket tuijottivat linssit ammollaan Orionin suurta kaasusumua.

Valotusta Canonin 60Da:n avulla näin ensikerralta saatiin vain 5 x 1min. ISO 800 herkkyydellä mutta selkeästi pienokainen tuntuu olevan kirkassilmäinen valonvangitsija kautta koko kuvakentän.

Kuvankäsittelystä huolehti Deep Sky Stacker 3.3.3 beta 47 ja värikorjailussa oli mukana PhotoShop CS. 

CCD / Digijärkkäritapaaminen Hauholla 16-17.2.2013

Lautsian Lomakeskuksessa, Hauholla, järjestettiin jo neljäs CCD / Digijärkkäritapaaminen, johon minäkin vihdosta viimein pääsin mukaan. Aina on ollut mukamas joku syy, jonka varjolla en ole kerinnyt osallistumaan em. tapahtumaan. Tälläkertaa sitten ei syitä ollut ja olen todella tyytyväinen, että tuli osallistuttua. Tapahtumassa oli paljon mielenkiintoisia asioita ja luentoja, jotka antoivat paljon uutta pohdittavaa. Erityisesti kuvankäsittelyyn liittyneet luennot olivat todella mielenkiintoisia. 
Kiitokset kaikille luennoitsijoille ja paikalla olleille alan konkareille. Oli hauska päästä tutustumaan teihin kaikkiin. Erityis kiitos Antille ja Marjatalle, jotka vuodesta toiseen jaksavat olla moottoreina kyseiselle tapahtumalle. Seuraavassa tapahtumassa tavataan.