TaUrsan retki Tähtitorninmäelle Helsinkiin 15.11.2025

 Marraskuun 15. päivänä saimme pitkän ja harmaan, sateisen syksyn jälkeen herätä kirkkaan aurinkoiseen pakkasaamuun ja mikä parasta aamu aukeni Valkeakoskella eilisen sateen jäljiltä maa peittyneenä vitivakoiseen ensilumeen. Aamu oli merkityksellinen myös siitä syystä, että tänään Tampereen Ursa järjestäisi retken 1834 valmistuneelle Helsingin Tiedemuseon Observatoriolle, jonne itsekin olin innokkaana lähdössä.

Olin jo edellisenä iltana pakannut kaiken tarpeellisen reppuuni, retkieväitä ja kameraa unohtamatta, sillä mielenkiintoista kuvattavaa em. kohteessa tiesin olevan. Vuonna 2014 olen viimeksi ollut vastaavalla retkellä TaUrsan kanssa, joten kohde oli sinälläänkin itselleni tuttu ja kun mahdollisuus jälleen tarjoutui niin mietinnän ja ilmoittautumisen väliin ei montaa hetkeä mahtunut.

Matkaan lähdin Valkeakoskelta jo hyvissä ajoin vain aamuinen Kuunsirppi seuranain. Bussi tulisi nimittäin noutamaan meidät Tampereen Kaupin Tähtitornilta klo 9:15, enkä halunnut myöhästyä siitä mistään hinnasta.

Pienen hetken tornilla odoteltuani muitakin matkalaisia alkoi saapumaan ja eipä aikaakaan, kun jo bussikin kurvasi tähtitornin laelle. Siitä sitten vain pikaisesti väki bussin uumeniin ja matkanjohtaja Maria Levolan suorittamana nopea laskutoimitus matkalaisten määrästä ja näin pääsimme lähtemään kohti Tampereen linja-auto asemaa, josta noukkisimme vielä muutaman reissulaisen kyytiimme.

Linja-autoasema kiemuran jälkeen matka jatkuikin noin neljänkymmenen osallistujan kera toden teolla. Välietappina kuljettajamme kertoi meille olevan Huili Linnatuuli, jonne saavuimmekin jo noin tunnin kuluttua matkamme alusta.

Pienen virkistys- ja jaloitteluhetken jälkeen kuskimme starttasi jälleen kulkuvälineemme ja suuntasi nokan kohti lopullista määränpäätämme Tiedemuseo Liekkiä, joka tunnetaan myös Helsingin Tähtitorninvuorena tai tutummin Tähtitorninmäkenä. Tähtitorninmäelle saavuimmekin noin klo 12:15.

Vastassamme olleet oppaat jakoivat meidät kahteen ryhmään, joista oman ryhmäni osalla oppaana toimi Planetaario-ohjaaja Jonna Rintamäki.

Saapuminen Tähtitorninmäelle Jonna Rintamäen opastuksella

Jonna toivotti iloisesti ryhmämme tervetulleeksi tutustumiskierrokselle sekä kertoi aluksi hieman Observatorion historiasta.

Lämpökameraa ja maailmankaikkeutta

Mielenkiintoisen opaskierroksen aikana pääsimme tutustumaan observatorion laitteistoihin joilla 1800 luvulla havainnoitiin tähtitaivaan ihmeitä. Hän antoi kierroksellaan myös mittasuhteet maailmankaikkeudelle, kertoen eri taivaan kohteiden kokoeroista. Jälleen kerran tuli todistetuksi, että me pienet maan matoset olemme pelkkiä pölyhiukkasia Universumin laineissa. Tähtitaivaan mittasuhteisiin verrattuna Telluksemme asiat tuntuvat kaiken kaikkiaan melko mitättömiltä.

Argelanderin refraktori ja stereokomparaattori

Opaskierroksen aikana pääsimme Jonnan matkassa tutustumaan myös vanhaan hevostalliin sijoitettuun pieneen planetaarioon, jossa vieri vieressä pimeyden keskellä istuimme tuijottaen yläpuolellemme heijastettua tähtitaivasta, oppaamme kertoessa tähdistä, tähdistöistä sekä planeetoista ja niiden näkymisestä eri vuodenaikojen mukaan. Vietimme kerta kaikkiaan Intensiivisen ja erittäin mielenkiintoisen hetken planetaarion pimeydessä.

Planetaariohetken jälkeen meille jäi hieman omaa aikaa tutustua lisää museon laitteistoihin ennen kuin siirryimme museon ravintolaan maittavalle lounaalle. Maittava keittolounas oli oikein ”suun mukaista” ja maistui varmaan kaikille. Kokille suuri kiitos!

Tutustuminen Observatorion puutarhatorniin

Meridiaaniympyrä ja Aikapussi

Lounaan jälkeen aloimme hiljalleen siirtyä jälleen bussin suuntaan, tarkoituksenamme jatkaa matkaa kohti Kaivopuistoa ja siellä sijaitsevaa 1926 valmistunutta Ursan Tähtitornia, jossa kesäisin on mahdollista päästä näkemään lähitähtemme Auringon protuberanssi purkauksia Ursan Aurinkokaukoputkella. Talvi-iltoina tähtinäytöksissä pääsee vuorostaan tutustumaan tähti- ja planeettakohteisiin.

Perille saavuttuamme siirryimme Jonnan johdolla torniin sisälle tutustumaan tornin kaukoputkivalikoimiin. Merz-linssiputken ja Aurinkokaukoputken lisäksi tornilla on käytössään kaksi muuta kaukoputkea, joilla planeetta yms. kohteita kyetään havainnoimaan.

Ursan Kaivopuiston tähtitorniin tutustumista Jonna Rintamäen opastuksella

Mielenkiintoisen opaskierroksen jälkeen kello alkoi kolkutella jo iltapäivä neljää ja aikamme matkakohteessa läheni valitettavasti loppuaan.

Pienen kävelymatkan jälkeen pääsimme tuulisen kylmästä ulkoilmasta lämpimään bussiin, jota mukava bussikuskimme oli meitä varten pitänyt lämpimänä tornikierroksemme ajan.

Edessä olisi vielä muutaman tunnin ajomatka Tampereelle, välietappi Linnatuulen kautta. Tämän jälkeen vielä pieni siirtymä omalla autolla Valkeakosken harmaan lumiseen iltaan ja sen jälkeen saunan lauteille nautiskelemaan löylyn lämmöstä aaahhh!!!!

Matka onnistui mielestäni yli odotusten ja mukavia reissumuistoja jäi mukaan runsain määrin. Matkan hyvästä toteutuksesta kiitos heille, joille se kuuluu, eli matkanjohtaja Maria Levolalle sekä kaikille Tampereen Ursan henkilöille, jotka myötävaikuttivat matkan toteutumiseen. Suuri kiitos kohdeoppaallemme Jonna Rintamäelle, jonka johdosta olemme jälleen useita kokemuksia ja tietoja rikkaampia. Kiitos myös kaikille matkalla olleille mukavasta matkaseurasta sekä Erityiskiitos bussikuljettajallemme, joka kuljetti meidät turvallisesti kohteeseemme ja takaisin.

Ohessa muutamia koostekuvia reissussa nähdyistä asioista.

Komeetta C/2025 A6 (Lemmon) 21.10.2025

Satelliittikin osui samaan kuvaan

Komeetta Lemmon soikoon versio 2.0

Toinen kuvausyritys hieman erilaisella kokoonpanolla tuulisena lokakuun tiistai-iltana 21.10.2025.

Taivas oli huomattavasti selkeämpi ja aavistuksen tummempi kuin 17.10 kuvausten yhteydessä. Lisäksi Komeetta oli jo siirtynyt kuvauksen kannalta hieman suotuisampaan kohtaan Karhunvartijan tähdistön Sigma Bootis ja Rho Bootis tähtien alle. Näin ollen puutkaan eivät haitanneet niin paljoa kuin aiemmin.  Lisäksi Komeetan löytämistä helpotti Arcturus tähden läheisyys, jonka avulla sen pystyi hyvin havaitsemaan myös paljaalla silmälläkin.

Pyrstökin hahmottuu mielestäni mukavasti oheisista kuvista.

Yksittäinen 63 sek. ISO 1600 otos

Kamerana tällä kertaa oli Canon EOS 90D ja objektiivina kameran oma EFS 18-135mm, jolla sain laajakulmaisemman tallenteen taivaasta.

Jalustana tälläkin kertaa SkyWatcher HEQ5 aavistuksen paremmin suunnattuna pohjantähteen.

Käsittelyt Canon Digital Photo Professional 4 sekä PhotoShop.

Cropattu versio

Komeetta C/2025 A6 (Lemmon) 17.10.2025

Komeetta C/2025 A6 (Lemmon)

Lokakuinen pohjoinen iltataivas on jo jonkin aikaa tarjonnut mahdollisuutta katsella ”pyrstötähteä”, jota illan pimennyttyä sieltä on voinut yrittää bongailla vaihtelevalla menestyksellä. Niinpä minäkin sitä sieltä päätin koettaa etsiskellä, josko vaikka sen jopa löytäisinkin.

Keskiviikko sekä torstai-iltoina SkySafari ohjelman avustuksella, Otavan alapuolelta sen kiikarilla löysinkin, jopa suhteellisen helposti, ottaen huomioon sen korkeuden pihastamme katsoen. Puut peittävät juuri kyseisen ilmansuunnan näkymän tuon korkeuden osalta lähes kokonaan ja lisäksi katulamput hohtavat oranssin keltaista valoaan juurikin havaintopaikan suuntaan. Eli lyhykäisyydessään kohde on ”vaikea rasti”.

Komeetan löytäminen kiikarilla antoi kuitenkin sen verran intoa puuhaan, että perjantaina virittelin vanhan Canon 450 D kamerani Sky-Watcher kaukoputkeni polttotasolle kiinni ja suuntailin putken osoittamaan kyseistä kohdetta ja ettei homma menisi liian helpoksi, aikaa kuvaukselle olisi maksimissaan noin 1 tunti ennen kuin puiden välistä esiin tullut ”pyrstötähti” peittyisi uudelleen puiden latvojen taakse.

Tähdetön version C/2025 A6 (Lemmon) Komeetasta

Siispä pikainen jalustasuuntaus pohjantähteen, kaukoputken suu kohti C/2025 A6 (Lemmon) Komeettaa ja eipä aikaakaan kun ensimmäiset kuvat jo piirtyivät bittivirtana kamerani muistikortin syövereihin. Helppoa kuin heinän teko. No ei todellakaan. Katuvalot, naapurin valot sekä ohi kulkevat autot yms. häiriöt vaivasivat kaiken aikaa. Lisäksi homma meni kaiken kaikkiaan muutenkin hosumiseksi koska aikaa oli vain tuo mainittu tunti saada jotain aikaiseksi.

Tähdetön negatiivi versio

No kuvat puhukoot puolestaan. Kovin kummoisia ne eivät tokikaan ole, mutta jotain sentään niistäkin kykenee näkemään. Jalustan pikasuuntaus ei oikein osunut kohdalleen ja kuvauskokopano aiheutti lisäksi kuviin reipasta vinjetointia. No parempi onni sitten seuraavalla kerralla.

Kuvauskamera Canon EOS 450D, SkyWather 200/1000HEQ5 polttotasolla.
käsittelyt PhotoShop.

Osittainen Auringonpimennys 29.3.2025

 

Vaiheet vasemmalta oikealle klo 13:11 ja 13:38 sekä klo 14:06

Maaliskuun viimeisen viikonlopun lauantai päätti tarjoilla taivasnäytelmää, jollaista tässä ankean ja harmaantäyteisen talven jälkeen on jo malttamattomasti odottanutkin. Päivätaivaalla tulisi näkymään osittainen Auringonpimennys, joka täällä Valkeakosken pohjoisella 61. asteen leveysasteella tarkoittaisi noin 30 % Kuun peittoa Auringonkiekolla.

Siispä kuvauskalustoa pihalle kanniskelemaan, tai sitten ei? Jospa kuitenkin malttaisi vielä, sillä aamutuntien sumuinen taivas ei paljoa lupaillut kirkkauttaan. Sääennuste lupasi kyllä koko kuluneen viikon ajan kirkasta lauantai päivää sekä pilviverhon poistumista, itseasiassa pilviä ei pitänyt olla laisinkaan. Siispä virittelin varusteet vain valmiuteen, jospa keli tuosta vaikka jossain vaiheessa paranisi. Päivän edetessä kuin ihmeen kaupalla taivas alkoikin kirkastua pala palalta, juuri sopivasti muutamaa hetkeä ennen varsinaista H-hetkeä.

Näin maaliskuun lopulla Auringon korkeuskin on jo mukavasti reilut 30 astetta, jolloin se lämmittää jo muutakin kuin pelkkää amatööri astronomin mieltä. Kaluston paikkaa valitessa jouduin kuitenkin tällä kertaa valitsemaan paikan, josta pimennyksen aivan alkuvaiheita, eikä myös loppuvaiheita onnistuisi tallentamaan, johtuen jo aiemmissa postauksissani mainituista korkeista puista. Alku- ja loppuvaiheet sain toki tallennetuksi verkkokalvojeni syövereihin, mutta kameran kenno joutui tyytymään tallennuksen aloitukseen vasta noin 20 minuuttia tapahtuman alusta. Eipä silti, onhan näitä osittaisia pimennyksiä jo tullut aiemminkin taltioitua, tuttua puuhaa siis 😊

Oheisissa kuvissa on kolmen kuvan kooste alkuvaiheesta klo 13:11 ja syvimmän peiton vaiheesta klo 13:38 sekä loppuvaiheesta klo 14:06. Suurempi kuva on syvimmästä vaiheesta klo 13:38.

Syvimmän peittymisen vaihe klo 13:38

Suuremmassa kuvassa näkyy mukavasti myös Kuun pinnanmuotojen tuottamia epätasaisuuksia peiton reuna-alueella sekä vasemmassa laidassa oleva Auringonpilkku 4046 ja keskemmällä Auringossa oleva hentoinen pilkkurypäs 4043.

Kuvauskalustona käytin SkyWatcher 200/1000 HEQ5 kaukoputkeani ja kamerana ZWO ASI 294 MC Pro kameraa. Kuvankäsittelyt ASIStudio ASI VideoStack pinoamisohjelma sekä PhotoShop.