Nostopainosumu M27 6.9.2024

 

Planetaarinen Nostopainosumu M27 etäisyys n. 1250 valovuotta

Vaikka aikaa näyttäisi kuluneen tovi jos toinenkin kun viimeksi tänne blogiini kirjoittelin tai kuviani julkaisin niin tämä ”tähtiharrastus” ei ole tokikaan kokonaan hiipunut. Se on vain hieman muuttanut muotoaan. Kirjoja ja julkaisuja on lueskeltu ahkeraan ja välineistöä on koko ajan hieman päivitelty ja viritelty paremmaksi ja yksinkertaisemmaksi käyttää. Tähtitaivasta on tutkiskeltu aina kun aikaa on siihen vähänkään ollut käytettävissä, mutta varsinaista tähtivalokuvausta en ole ajan tms. puutteen vuoksi saanut valitettavasti aikaiseksi. Kelitkään eivät toki ole aina suosineet ja vallankaan silloin kun itselläni olisi ollut mahdollisuus itse ”suoritukseen”.

Nyt kuitenkin päätin näin syksyn pimeyden lähestyessä, mutta kesäisen lämmön vielä helliessä työntää kuvauskalustoni kaikessa komeudessaan kirkkaan ja pimeän tähtitaivaan alle. Tavoitteenani oli saada kuvatuksi Nostopainosumu M27, joka sopivasti olisi noin klo 22:19 korkeimmillaan etelän taivaalla. Pimeyskin tuolloin jo alkaisi riittämään kuvaamiseen.

Aiemmin olen jo kertonutkin suurista haasteista, jotka tähtikuvaukseen tällä hyvin ”puurikkaalla” tontillamme on. Siksi kuvaussessio sekä kohde vaativat erityisen huolellista suunnittelua, jotta hyvin lyhyiksi jäävillä kuvausaikaikkunoilla saisi edes jotain tallennetuksi valituista kohteista. Messierin M27 sai tällä kertaa luvan olla sellainen.

Kalustoa viritellessä ”touhuni” herätti naapurustossakin mielenkiintoa ja ohikulkijatkin halusivat käydä jutulla tai ihmettelemässä laitteitani. Tähtitiede yleisesti ja siihen liittyvät välineet tuntuivat kiinnostavan erityisen kovasti kulkijoita. 😊

Kuvauskalustona päätin käyttää jälleen tuttua ja toimivaa syväntaivaan kuvaukseen soveltuvaa kaksikkoa eli ZWO 294MC Pro kameraa ja 80/520 F6.5 Quadruplet-putkeani. Jalustana yhä CPC 1100XLT ja suotimena juuri avaruus.fi-foorumilta hankkimani OSC-värikameraan soveltuva ZWO Duo-Band suodin, joka tuntui toimivan todella hyvin, vaikka kuvaus tapahtuikin käytännössä katuvalon alla. Planetaariseen n. 1250 valovuoden etäisyydellä olevaan ja noin 2,5 valovuoden kokoiseen sumuun tuo suodin tuntui soveltuvan erittäin hyvin tuoden sumun mukavasti esiin ja taustataivaskin suodattui ylimääräisestä valosaasteesta kelvokkaasti.

Ohessa koko kennon tuottama kuva sumusta ja ympäröivistä tähdistä sekä pari ”cropattua” versiota.

Valotusta kuvassa on yhteensä 1h 53min. (21 x 300 s. + 1 x 500s.) gain 120 ja kenno -10. Flätit, darkit ja biasit on vähennetty. Kuvankäsittely ASI DeepStack + Photoshop.

Auringonpilkkuja 12.3.2022

 

Osasuurennos pilkusta 2965

Pilkkuryhmät 2960, 2964, 2965 ja 2966

Osasuurennos pilkusta 2960

Keväinen lauantaipäivä ja Auringon lämpö, mikäpäs sen parempaa. Kyllähän tässä jo talvesta tarpeekseen on saanutkin. Pihallehan se miehen väkisinkin ajaa tällainen keli, kaukoputki ”kainalossa”, kuvaamaan Auringonpilkkuja. Auringon pinnalla oli näkyvissä muutama kohtuullisen kookas pilkkuryhmä, joita kameran kenno nautiskellen tallenteli. Ohessa muutama otos.

Kalustona: Sky-Watcher 200/1000 HEQ5 ja ASI 294 MC Pro.

Suodattimet: Astrosolar katselukalvo ja Optolong UV/IR Cut

Käsittely: Registax 6 ja Photoshop.

NGC 2244 Rosette-sumu 28.2.2022

 

Rosette-sumu NGC 2244

Näin kevään korvalla kelit ovat vihdoinkin olleet paranemaan päin ja mikäpäs sen mukavampaa pitkän, pitkän talven ja kylmien lumisten päivien jälkeen.

Lisäksi talviloma alkoi juuri ja sen kunniaksi minäkin työnsin putkeni pihalle ”tuulettumaan” pitkästä aikaa vallan kameran kera.

Kohteeksi valikoitui tällä kertaa Yksisarvisen tähdistössä sijaitseva Rosette-sumu, sen ollessa sopivalla korkeudella (n. 30 astetta) kuvauspaikkani suhteen. Kuten aiemmin olen maininnut, pihastamme ei ole enää mahdollista kuvata kuin korkeudeltaan n. 20 asteen ylittäviä kohteita ja niitäkin rajallisesti, puiden ja katuvalojen haitatessa todella paljon, mutta nyt siis Rosette valikoitui korkeutensa johdosta kohteekseni ja lisäksi se mahtui vielä kohtuudella kuvauskombinaationi kennolle.

Kuvauskalustona käytin siis jo tutuksi tullutta ”parivaljakkoa” eli ZWO ASI 294MC Pro kameraa ja 80/520 Quadruplet-putkeani. CPC:n jalusta sai käskyjä PHD2 ohjelmasta ja itse vain ihmettelin maailman ”mahotonta meininkiä”.

Valotusta oheisessa kuvassa on 71min. (2 x 60 s. + 8 x 180 s. + 9 x 300 s.)  gain 120 ja kenno -20. Flätit, darkit ja biasit on vähennetty. Kuvankäsittely PixInsight ja Photoshop.

Mikä mainiointa. Kaukoputken kuljetuskärry toimii juuri kuten sen pitääkin 😊

DIY Telescope trolley

Käenpesän pihapiirin tähtitaivaan havainto-olosuhteet ovat tässä vuosien varrella muuttuneet aina vain huonommiksi, johtuen ympäristön puiden runsaasta kasvusta. Korkeat puut ovat myös kaventaneet ”reippaalla kädellä” tähtitaivaan kuvaamiseen käytettävissä olevaa aikaikkunaa. Tästä johtuen kiinteää havaintorakennusta pihaamme ei ole kannattanut rakentaa, koska kaukoputken joutuu pystyttämään milloin mihinkin pihan alueella, riippuen kuvauskohteesta ja sen korkeudesta. Tämä on osaltaan rajoittanut myös innostustani, kun kuvaus kohdetta on pystynyt valottamaan vain hyvin vähän aikaa, puiden jo tullessa eteen.

Ongelmaa mietiskellessäni törmäsin netin syövereissä hakusanalla ”telescope trolley”, kuljetuskärryihin, joiden avulla kaukoputkipaketin liikuttelu sujuu kohtuu helposti ja nopeasti paikasta toiseen. Kärryt ja idean nähtyäni olin välittömästi myyty mies. Tuollaisen haluan itsellenikin. Sillä saisin kaukoputkeni kuljetettua sopivaan paikkaan ja vaikkapa kesken kaiken siirrettyä sen vielä toisaalle, jatkaakseni kuvaamista tai havainnointia. Valmiiden kärryjen hinnat vaan näyttivät olevan sen verran ”tähtitieteellisiä”, että päätin ehdottomasti rakentaa sen itse.

Valokisko kokeilu rungoksi

Runkoa miettiessäni päädyin aluksi metalliseen muotoprofiili valokiskoon, mutta totesin sen jäykkyydeltään aivan liian heppoiseksi tuohon tarkoitukseen.

Askarteluhuoneen nurkassa oleva vahvuudeltaan 31 mm ylijäämä filmivanerilevy sen sijaan vaikutti riittävän tukevalta tuohon käyttöön, eikä siitä aiheutuisi kustannuksiakaan koska sille ei ollut muutakaan käyttöä. Lisäksi oma osaamiseni puutöistä tuki myös tuota ajatusta. Joten siitä sitten vain valmistelemaan kulkuvälinettä Celestron CPC putkelleni.

Pienimuotoisen suunnittelun ja piirustelun jälkeen aloin valmistamaan tarvittavia puuosia sekä etsiskelemään muita tarvittavia osia.

Motonetistä hankin kärryyn edulliset ilmakumipyörät ja Biltemasta löysin sopivan pilarikengän, josta tein etupyörän haarukan. Mutterit ja ruuvit sekä ruuvitangot hankin niin ikään Biltemasta sekä Kiinnikekeskuksesta.

Tarvikkeiden hankinnan ja osien valmistuksen jälkeen olikin jäljellä enää kasaus. 

Kuvasarja tarvikkeista ja niiden valmistamisesta

Kärrylle valmistin ruuvitangosta säätöjalat, joiden avulla kärryn kaukoputkineen saa säädettyä suoraan, havaintopaikan maastosta riippumatta. Akkuporakone toimii hyvänä apuvälineenä ruuvattaessa jalkoja tallaa vasten.

Kaukoputken kolmijaloille tein runkoon syvennykset, joihin upotin pesukoneen jalkojen värinänvaimennus kumit.

Takajalan värinänvaimennus kumi

Etujalan värinänvaimennus kumi

Lisäksi hankin kiinnityslenkit ja kiinnityshihnat, jotta kaukoputki ei vaan heilahtaisi kärryn päältä pois epätasaisemmassakaan maastossa.

Takajalkojen kiinnityslenkit ja hihnat sekä vatupassi

Etujalan kiinnityslenkki ja hihna

Ja mitäpä tämä kaikki sitten maksoi? Loppulasku maaleineen oli n. 85 euroa jollei tuota valokisko kokeilua oteta huomioon. Menkööt sen kustannukset tällä kertaa tieteelle 😉. Kokonaiskustannukset ovat siis reilusti alle netissä myytävien vastaavien kärryjen, joiden kantokyky on samaa luokkaa kuin valmistamani.

Valmis kärry toimii erinomaisesti ja nyt kamerat yms. oheislaitteet johtoineen voivat olla paikallaan kaiken aikaa, eikä niitä tai kaukoputki rakennelmaa tarvitse purkaa sessioiden välillä, vaan sen voi vetää takaisin autotalliin odottamaan seuraavaa sopivaa havainto / kuvaus yötä. Vielä kun saisi nuo katulamput pimeäksi niin…

Valmis kärry ulkona ja sisällä tallissa.

Ohessa kuvasarja rakentelusta sekä valmiista kärrystä.

Aurinko ja sen pilkut 1.7.2021

Osasuurennos pilkkuryhmästä  2835 ja 2836

Pilkkuryhmät 2835, 2836 ja 2837

Auringon kuvailua jälleen kerran.

Aurinko on ollut viimepäivinä melko aktiivinen ja sinne ilmestyi kohtuullisen massiivinen pilkkukin, jota minäkin torstai iltana, työpäiväni jälkeen kuvasin jo tutuksi tulleella kombinaatiolla, eli Sky-Watcher 200/1000 HEQ5 putkellani ja ASI 294 MC Pro kamerallani. Suodattimina Astrosolar katselukalvo ja Optolong UV/IR Cut suodin kameran kennon edessä.

Heti kuvauskaluston pystytyksen jälkeen Aurinko pujahti kuitenkin paksun pilviverhon taakse aivan kuin kertoakseen, että minuahan et niin vain kuvaile. Maltillisen n. 15 minuutin odottelun jälkeen pilvet antoivat kuitenkin periksi ja Aurinko paistoi jälleen kirkkaalta taivaalta.

Ohessa kolme kuvaa, joista yksi on otettu 1280X720 resoluutiolla ja yhdessä on merkittynä tuolla hetkellä näkyvät pilkkuryhmänumerot sekä yksi ilman häiritseviä merkintöjä.

Käsittelyt Registax ja Photoshop.

Osittainen Auringonpimennys 10.06.2021

Kuvat klo 12:50 , 12:51, 13:01 ja 13:11

Kuvat klo 13:21, 13:30, 13:41 ja 13:52

Kuvat klo 14:02, 14:12, 1421 ja 14:28

Ensikontakti klo 12:50

Maksimi klo14:02

Torstaina 10.6 nähtiin Suomessa osittainen Auringonpimennys, jota minäkin pääsin havaitsemaan ja nappaamaan tapahtumasta muutaman kuvankin. Itseasiassa kuvia tuli otetuksi pyöreät 4000 kpl, mutta ”perkaamisen” jälkeen lopullinen tallennettu määrä jäi vähän päälle kolmen tuhannen. Tuosta määrästä valitsin sitten vielä nuo yllä näkyvät kuvat tuohon tapahtumakoosteeseen.

Taivas oli kohtalaisen selkeä tapahtuman alkuhetkistä alkaen, vain satunnaiset pilvet haittasivat kuvauksia aika ajoin. Tapahtuman alku sekä maksimivaihe tallentuivat hienosti ASI-kameran kuvakennolle. Valitettavasti tapahtuman loppu jäi täällä Valkeakoskella kuitenkin näkemättä, kun noin kello 14:30 paksut tummat pilvet lipuivat Auringon kiekon eteen.

Pilvet olivat sen verran massiiviset, että päätin pikaisesti kerätä kuvauskalustoni takaisin sisätiloihin ja hyvä niin, sillä n. 5minuuttia siitä, kun olin saanut kaluston sisälle alkoi rankka vesisade, jota vielä säesti voimakas ukkonenkin.

Totesin olleeni onnekas saadessani noinkin hienosti pimennyksen kuvatuksi, eikä näin ollen ”puolipekkasta” tullut pyydetyksi turhaan 😊

Oheiset kolme kuvasarjaa pitävät sisällään kuvat ensikontaktista n. ½ tuntia yli täydellisen vaiheen. Isommissa kuvissa näkyy ensikontakti klo 12:50 sekä maksimivaihe klo 14:02.

Kalustona jälleen Sky-Watcher 200/1000 HEQ5 ja ASI 294MC Pro.

Auringonpilkut 2822 ja 2823 11.5.2021

 

Pilkut 2822 (ylempi) ja 2823 (alempi)

Resoluutio 1600 x 900

Resoluutio 1024 x 768

Kameran ja laitteiden ulkoilutusta jälleen.

Tällä kertaa kohteena Aurinko ja sen pari pilkkua.

Huomasin taas sohowww.nascom.nasa.gov sivustolta, että Aurinkoon oli ilmestynyt pari hieman suurempaa pilkkua, joten töiden jälkeen oli aivan pakko kantaa Sky-Watcher putki jälleen ”tuulettumaan”.

Kuvatessani ASI 294MC Pro kamerallani kokonaista Aurinkoa huomasin kamerassa mukavan ominaisuuden, jolla resoluutiota voi muuttaa saadakseen kohteesta ja tässä tapauksessa Auringonpilkusta suuremman suurennoksen ilman, että optiselle tielle tarvitsee tehdä yhtikäs mitään.

Näin ollen ei tarvita barlowia putken ja kameran väliin, eikä edes erillistä planeettakameraa saadakseen pienen kohteen kuvatuksi suurempana. Ohessa pari kuvaa eri resoluutioilla.

Kuvausputkena Sky-Watcher 200/1000 HEQ5

Kuvassa pinottuna 21kpl kuvia Registax 6 ohjelmalla. Värikäsittely Photoshopilla.

Leijonan Tripletti M65, M66 ja NGC 3628 16.4.2021

Leijonan Tripletti M65, M66 ja NGC 3628

Ensimmäinen syväntaivaan kuvaussessio uuden ASI 294 kameran kanssa.

Näin keväällä pimeyttä ei enää tahdo riittää haluttua määrää, mutta päätin kuitenkin kokeilla mitä tuossa lyhyessä ajassa saisi aikaiseksi Leijonan tähdistön tripletistä.

Hämärän koittaessa virittelin CPC putkeni jalustan kohdalleen ja suuntasin sen selässä olevan 80/520 quadruplettini eteläisellä taivaalla sijainneeseen Leijonan tähdistöön ja sen galaksi kolmikkoon.

PHD 2 käskytti täsmällisesti CPC:n jalustaa ja ASI 294 MC Pro kameran ohjelma ”naksutteli” kuvaussuunnitelman mukaisesti kuvia em. galaksikolmikosta.

No täytyy kyllä rehellisesti myöntää, että reilu ensimmäinen tunti meni kyllä säätöjen kohdalleen saamiseen, mutta kun gain yms. säädöt alkoivat pelittää, niin loppu olikin sitten kokolailla kuten edellä kuvaelin.

Kameran ensivaikutelma syväntaivaan kuvauksiin vaikuttaa todella hyvältä vaikkakin oheiseen kuvaan tarvittaisiin roimasti lisää kokonaisvalotusaikaa. Tällä kertaa valotusaika jäi auttamattomasti lyhyeksi puiden jo tullessa kohteen eteen, mutta eiköhän tuosta galaksit erota.

Negatiivikuva jossa Galaksi IC 2763

EDIT.17.05.2021

Lisäsin tähän postaukseen vielä negatiivikuvan tuosta väriversiosta. Siitä löytyy aivan kuvan ylälaidasta helpommin myös spiraaligalaksi IC 2763. Etäisyyttä sinne on tuollaiset 72 miljoonaa valovuotta kun nuo muut galaksit ovat n. 35 miljoonan valovuoden päässä.

Valotusaika yhteensä 25min. Kuvausputki TS Quadruplet 80/520, jalustana Celestron CPC 1100XLT, Autoguiding PHD2. Käsittelyt PixInsight + Photoshop.

Aurinko 11.04.2021

Aurinko 11.04.2021

Auringon lämmittäessä keväistä ilmaa mukavan sopivaksi, kannoin Sky-Watcher putkeni pihakäytävälle ajatuksenani kuvata sillä ja uudella ASI 294MC Pro kamerallani Auringon kiekkoa. Auringossa ei pilkkuja juurikaan ole viime aikoina näkynyt, mutta huomasin sohowww.nascom.nasa.gov sivustolta, että siellä pieni pilkkualue tällä hetkellä olisi, joten nyt olikin oivallinen tilaisuus testata uuden kameran erotuskykyä sen tallentamiseksi.

Vaikka en vielä olekaan päässyt kokeilemaan kyseistä kameraa tositoimissa syväntaivaan kuvauksiin, niin ei se ainakaan näiden isompien taivaskohteiden (Kuu ja Aurinko) osalta ole tuottanut pettymystä.

Oheinen Aurinkokuva on tarkin mitä koskaan aiemmin olen saanut kuvatuksi kyseisellä putkellani. Pienet pilkut näkyvissä noin klo 8 kohdalla.

Kuvassa on pinottuna 5kpl kuvia Regi Stax 6 ohjelmalla. Värikäsittely on tehty 

PhotoShopilla. Mukana on myös pari kuvaa käytetystä laitteistosta.

Kuuta ja vähän muuta.

Kuunsirppi 16.02.2021

Ohhoh! Onpas tässä aikaa päässyt kulumaan kun viimeksi olen kirjoitellut tänne blogiini. No eipä silti, tapahtumatkin ovat olleet kovasti vähissä tämän vallitsevan koronapandemian ansiosta. Edes CCD/Digi tapaamista ei voitu järjestää, vaikka halukkuutta olisi kyllä ollut.

Kovat pakkaset ovat myös verottaneet innostustani ulkoiluttamaan laitteitani tähtitaivaan alla, enkä näin ollen ole saanut juuri mitään tallennetuksi kennon pinnalle kuluneen vuoden aikana. Vasta nyt kevään koittaessa olen jälleen ”herännyt talviunesta” ja innostus on ajanut miehen ”pihalle” Kuuta kuvaamaan.

Kamerakin tässä alkuvuodesta vaihtui toiseen, Canon 60Da:n sanottua työsuhteensa irti, liki 9 vuoden käytön jälkeen. Täytyy kyllä myötää, että juuri hankkimallani uudella ASI294MC Pro cooled kameralla kuvaaminen läppärin kanssa on huomattavasti mukavampaa kuin Canonin pienen näytön tiiraaminen pimeyden keskellä. Läppärin avulla kuvasin aiemminkin Canonilla Backyard EOS ohjelman avulla, joten sinällään mikään ei siltä osin muuttunut, vain ohjelma ja kamera vaihtuivat toiseen.

Kamerakseni valitsin tarkoituksella OSC-värikameran koska tuolla aiemmin käytettynä hankkimallani ATIK 314L+ mono-kameralla en ole saanut kuin yhden luminenssisarjan otetuksi hevosenpääsumusta. Siihen kyllä löytyy myös kapeakaistasetti, mutta ei aikaa eikä kelejä sen käyttämiseen. No ehkä sitten joskus sitä aikaakin vielä löytyy ja pääsen kokeilemaan monokameralla kuvausta oikein tosissaan.

Nyt vain odottelen, että aika, keli ja jaksaminen kohtaisivat pimeän tähtitaivaan alla ja saisin ikuistetuksi kuvia syväntaivaan ihmeistä uudella ASI kamerallani.

Ohessa muutamia kuvia Kuusta ja ”muusta”

Kuunsirppi 18.03.2021

Puolikuu 22.03.2021

    

ASI294MC Pro + CPC1100XLT

ASI294MC Pro + Sky-Watcher 200/1000 HEQ5

    

  

                                 

    

Barnard 33 / Hevosenpääsumu ATIK 314L+

XI CCD Digi /Tapaaminen 31.1.-2.2.2020

Tähtikuvauksen harrastajat kokoontuivat jälleen kerran mukavan kokoisella joukolla Lautasian lomakeskukseen tutustumaan alan uusiin tuuliin, laitteisiin ja ohjelmistoihin. Edellinen vuosi olikin tapahtuman 10. eli juhlavuosi, joten nyt alkoi uusi kymmenluku myös tämänkin tapahtuman osalta.

Tällä kertaa tapahtuma oli miltei jäädä toteutumatta, kun aiempien vuosien vetäjä ja tapahtuman alullepanija Antti Auvinen ilmoitti sairautensa estävän häntä järjestelyistä. Onneksi Jari Pekka Savojoki päätti astua Antin jättämiin suuriin saappaisiin. Hän sai tuekseen myös järjestelytiimin ja näin jo tutuksi koettu tapahtuma saatiin toteutumaan.

Tämänkertaisen tapaamisen aluksi Lautsian Kartanoa pyörittävä yrittäjä Taina Toivettula toivotti tapahtumaväen tervetulleeksi, kertoen majoituksesta, saunomisesta ja muista käytännön järjestelyistä.

Tämän jälkeen Jari Pekka otti ohjat ja toivotti omalta osaltaan myös osallistujat tervetulleeksi ja kertoi hieman tämänkertaisen tapahtuman ohjelmistosta, järjestelytiimiläisen Jari Saukkosen kera. ”Saunamajurit” Arto Murtovaara ja Jussi Koponen kertoivat puolestaan saunomisen maksuista yms. siihen liittyvästä, sillä säännöt olivat hieman muuttuneet edellisvuosista.

Jari Pekka Savojoki toivottaa tähtikuvaajat tervetulleeksi

"Saunamajurit"Jussi Koponen ja Arto Murtovaara

Varsinaisen ohjelman ja luento-osuuden aloittikin sitten Samuli Vuorinen Tähtikuvien kalibroinnin perusteet osiolla. Saimme kuulla kuinka tähtikuvat tulisi kalibroida BIAS-, DARK- ja erityisesti FLAT-kuvilla, jotta niistä saadaan kyllin hyvälaatuisia.

Jari Saukkonen puolestaan jatkoi heti perään kertoen Pixinsight ohjelmaan tulleista uusista ominaisuuksista.

Välillä sitten nautiskeltiin lounasta Lautsian herkullisesta pitopöydästä. Huh, huh kylläpäs sitä tulikin taas syötyä röyh, röyh.

Vatsan täyttelyn jälkeen vuorossa olikin sitten Tapio Lahtisen osuus, jossa hän esitteli käyttämäänsä Astroart ohjelmaa. Hän kertoi, että kyseisellä ohjelmalla voi suorittaa aina kuvausprosessista kuvien käsittelyyn saakka lähes kaiken. Ohjelmalla on lisäksi mahdollista tehdä astrometriaa, fotometriaa, platesolvausta sekä ohjata kameraa ja kaukoputkea. Monipuolinen ohjelma, joka on ladattavissa netistä 165 € maksua vastaan. Mielenkiintoinen esitelmä ja mielenkiintoinen ohjelmakokonaisuus. Tuumin, että tuollahan voisin itsekin ohjata kaikkia laitteistojani. 

Tapio Lahtinen ja Astroart esitelmä

Jari Pekka ja reittiohje

Ja sitten kuinka ollakaan. Juuri kun lounaalla nautiskeltu vatsan täyte alkoi painella maan vetovoiman ohjailemana silmäluomiani alaspäin, Jukka Pekka ilmoitti raittiissa ulkoilmassa tapahtuvasta leikkimuotoisesta kisasta, jossa merkityn reitin varrelle oli sijoitettuna kysymystauluja, joissa kyseltiin lähes kaikenlaista avaruuslentoihin liittyvää 1 X 2 periaatteella. Reippailu räntäsateisessa ilmanalassa poistikin turhat unihiekat silmäluomistani ja jaksoin taas seurata keskittyneesti seuraavaa esitelmää, jossa Jari Saukkonen ja Arto Murtovaara esittelivät kameran kennon suoruuden säätöä sekä Newton putken kollimointia. 

Arto Murtovaara opastaa Newton-putken kollimoinnissa

Jari Saukkosen esitys kennon suoruuden säädöstä

Kahvitauon lomassa seurusteltiin ja vaihdettiin kuulumisia kuluneen vuoden osalta, todeten lähes kaikilla olleen hieman murheita huonojen kuvaussäiden johdosta. Myyntipöydillä olleet ”tähtihärpäkkeet” vaihtoivat omistajia ja puheensorinasta päättelin väen viihtyneen jälleen mainiosti CCD Digi tapaamisessa. 

Kauppa käy, kauppa käy. Ei myydäkään lyhyttavaraa niinkuin kaiharilla :)

Anttikin pääsi poikkeamaan tapahtumassa

Kahvittelun jälkeen Jarno Paananen kertoi Linux pohjaisista ohjelmistoista KStars ja Ekos, joilla voi myös ohjata kaikkea aina kuvauskalustosta observatorioon ja siltä väliltä RasPi. yhden piirilevyn tietokoneen avulla. KStars toimii planetaario-ohjelmana ja Ekos on sen laitteistoja käyttävä ohjausosa. Tämäkin kokonaisuus vaikutti erittäin mielenkiintoiselta, vaikka itselläni ei Linux ohjelmistoista olekaan minkäänlaista kokemusta.

Jarno Paananen ja KStars ohjelma

Ja ettei sitä vain pääsisi laihtumaan tälläkään reissulla niin herkullinen päivällinen odottelikin jo salin puolella tyhjävatsaisia ”tähtihemmoja”

Ruokailun jälkeen aloinkin jo hiljalleen keräillä kimpsujani ja kampsujani kiitellen tilaisuuden järjestäjiä mukavasta tapahtumasta jälleen kerran.

Itselleni tämä olikin jo 7. kerta kun olin mukana.

Kotimatkalleni sain taas paljon hyvää mieltä ja uusia mielenkiintoisia asioita plakkariini. Toivottavasti ensi vuonna tavataan taas.

Yhteiskuva osallistujista

Kuun puolivarjopimennys 10.01.2020

Kuvakooste Puolivarjopimennyksestä

Pientä päivitystä tänne blogiinkin välillä.

Hiljaista on ollut kuvausrintamalla. Säätila on pyörinyt surkean ja umpisurkean välillä koko syksyn ja alkutalven, mutta nyt kirkastui juuri sopivasti kun taivaalla on jotain mielenkiintoista tapahtumaa.

Vaikka taivastapahtumana Kuun puolivarjopimennyksen kuvaaminen ei kovin suuria tunteita minussa herättänytkään, päätin kuitenkin kokeilla sitä lähinnä siksi, että en ole tuota ilmiötä aiemmin taltioinut.

Tähän asti kaikki kuvaukseni ovat liittyneet lähinnä Kuun täydellisen pimennyksen kuvaamiseen.

Kuvauskalustona Canon 450D ja TS Quadruplet 80/520 kaukoputki.

Valotusaika kaikissa kuvissa 1/1250 ISO400

Ohessa lopputulos pimennyksen päävaiheista.  

"Superverisusikuu" 21.01.2019

Kuvakooste Kuunpimennyksestä

Kuunpimennys ajoi jälleen tähtiharrastajan kirpeään, reilun 20 asteen pakkasaamuun, lämpöisten vällyjen välistä.  Olihan kyseinen tapahtuma median toimesta ristitty melkoisen raflaavasti ”Superverisusikuuksi”. Kuka lienee mokoman nimihirviön moiselle tapahtumalle keksinytkin, mutta eipä silti, seuraava Suomessa näkyvä Kuunpimennys onkin vasta vuonna 2025, joten se oli minulle myös pieni potkaisu tapahtumaa ikuistamaan.

Tähtivalokuvaus harrastuksena on kaiken kaikkiaan erittäin mukavaa, mutta tällaisina aamuina kun pakkanen virittelee viulujansa korkeimpiin säveliin, tekisi mieli luovuttaa ja jäädä vain vuoteen lämpöön, mutta eipä auta ei. Niskasta itseänsä vain kiinni ja kahvinkeittoon jo kello 4 aamulla.

Kuunpimennyksen kannalta keli oli mitä mainioin. Kirkkautta riitti, mutta pakkasta olisi tosiaankin saanut olla huomattavasti vähemmän.

Kohmeisin sormin suuntailin Sky-Watcher HEQ5 putkeni ja Canon 60Da kamerani jo hyvissä ajoin ennen H-hetkeä Kuuta kohden.

Ensimmäiset kuvat otin noin klo 5:37, jolloin Maan täysvarjo alkoi lipua Kuun kiekon eteen. Kameran kaukolaukaisimeen asetin yksittäisten kuvien kuvausväliksi 2 minuuttia. Kello 06:41 Kuu siirtyi täysvarjon sisään ja klo 07:12 Maan täysvarjo peittikin sitten Kuun täydellisimmillään. Vain valotusaikoja ja tarkennusta jouduin hieman säätelemään muutaman kerran session aikana.

Kello 07:17 Kuu peittyikin jo läntisen taivaan puolella olevien puunlatvojen taakse, jolloin päätin myös lopetella ja siirtyä ”pirtin” lämpöön. Toisin sanoen, tapahtuman loppuvaiheet jäivät minulta näkemättä.

Yksittäisiä kuvia sain otetuksi n.120 kpl, joista valitsin sopivimmat muodostaakseni aikajanat tapahtumasta.

Tällä kertaa valmistelin aikajanan spiraalin muotoon, josta ilmenee tapahtuman kulku aina täydellisimpään klo 07:12 vaiheeseen saakka. Ohessa myös kuva tuosta täydellisimmästä vaiheesta erikseen. Danjonin asteikolla ehkä luokkaa 2.

Täydellisin vaihe klo 07:12