Hankin kesällä tähtikuvauskäyttöön soveltuvan Canon 60 Da kameran, jota en valitettavasti vielä ole päässyt kokeilemaan. Tälle illalle sääennustus lupaili mahdollisuutta tähtien näkymiselle, joten minäkin roudasin putkeni tuulettumaan pitkästä, pitkästä aikaa. Tarkoituksenani oli vain säädellä kollimointia kohdalleen ja viritellä muutenkin laitteistoa tulevan syksyn kuvausöitä varten mutta ajattelin myös kokeilla ensikertaa tuota upouutta kameraani tositoimissa. Ikäväkseni parhaat vetyalfa kohteet vain eivät olleet näkyvissä kotipihastani vaan ne peittyivät joko puiden latvojen taakse tai kaupungin aiheuttaman valosaasteen alle. Siispä päätin kokeilla vain "jotain" kohdetta ja tuo "joku" sai tälläkertaa olla Ajomiehen tähdistössä sijaitseva M51 Pyörregalaksi.
Oheisessa kuvassa on 1 kahdeksan minuutin valotus ISO 800 arvolla eikä sitä ole käsitelty muuten kuin muunnettu RAW kuvasta JPG muotoon, jotta sain sen tänne blogiini näkyviin.
Kamera itsessään vaikuttaa mielenkiintoiselta ja tuo kääntyvä näyttö on erinomainen niin putken suuntauksessa / tarkennuksessa kuin myös tuloksen katselussa :) Putken seuranta ei vain jostain syystä pysynyt matkassa mukana vaikka käytin guidauskameraakin apuna, joten pinoamisesta ei tälläkertaa tullut yhtikäs mitään. Liekö tuo kameran paino ja vastapaino ei ollut aivan balanssissaan tai jotain ?
Kuvauskalustona Celestron CPC 1100XLT ja kamerana Canon EOS 60Da
Valotus 1kpl 481 sek. ISO 800 ei käsittelyjä.
Tähtiharrastusta Linnunradan laidalla jo vuodesta 1999
Tervetuloa Käenpesän Observatorion astroblogiin.
Ajatuksenani on kerätä tänne kohdalleni osuneita tähtitieteeseen liittyneitä tapahtumia sekä tähtivalokuvia pienen kertomuksen saattamana.
Toivon, että nautit vierailustasi !
lauantai 29. syyskuuta 2012
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Venuksen ylikulku 06.06.2012
Edellisestä Venuksen ylikulusta on nyt sittten kulunut
palttiarallaa 8 vuotta. Tuolloin sitä tuli kuvailtua myös mutta kuvauskalusto
oli silloin paljon vaatimattomampi kuin nykyään. Silti tälläkertaa kuvat eivät
paremmasta kalustosta huolimatta parempia ole, koska säänhaltija jälleen kerran
niin päätti. Venus kulki Auringon editse tasan päivän liian myöhään sillä
eilinen aamu Auringonnousuineen oli mitä kaunein. Tänään pilviverhot ja
utukerros haittasivat reilusti kuvauksien onnistumisia. Silti jotain tarttui
kameroiden kennoille, vaikka vasta loppupäätä harvinaisesta tapahtumasta
Valkeakosken korkeudella pääsinkin kuvaamaan. Voipi olla, että tämän jälkeen
Venuksen ylikulkua on hieman vaikeampi bongailla täällä Suomessa, sillä se
edellyttäisi itseltäni 285 v. ikää :-)
Kalustona Sky-Watcher 200/1000
HEQ5 ja kameroina Canon EOS 450D sekä Imaging Source DBK21 AU04.AS
Venus 13.05.2012
Venuksen kuvailua jälleen vaikka onkin äitienpäivä ;-). Venus on jo selvästi sirppivaiheessa ja sen kulmaläpimitta on kasvanut vieläkin lisää edellisiin kuviin verrattuna. Silti sen voi vielä hyvin bongata päivätaivaalta , josta oheinen kuvakin on napattu. Kuvauskalustona Celestron CPC 1100 XLT ja Imaging Source DBK 21AU04.AS
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Auringonpilkkuja 22.04.2012
Auringossa on ollut viimepäivinä lukuisia voimakkaita
purkauksia joista minäkin olen päässyt tietoisuuteen internetissä toimivan ”CalSky”
(www.calsky.com) hälytyssivuston
ansiosta. Ennustukset ovat lupailleet myös revontulia mutta niitä en ole
valitettavasti kyllä päässyt havaitsemaan. Purkausten ansiosta Auringon
pinnalle on ilmestynyt useita auringonpilkkuryhmiä, joita sitten päätin
ikuistaa digitaalisen ”filmin” syövereihin.
Tällä kertaa kuvausputkeksi valitsin vanhan kunnon
SkyWatcher 200/1000 HEQ5 putkeni, sillä siihen minulta löytyy kokoaukon
peittävä aurinkosuodin.
Canon EOS 450D kameran piirtämistä kokoaurinkokuvista
saattoi havaita pilkkuryhmien olevan laajoja ja niitä oli selvästi
havaittavissa viisi erillistä ryhmää. Kuvattuani riittävästi Canonilla vaihdoin
kameraksi vielä Imaging Source DBK
21AU04.AS kameran, jolla sain kuvaan suuremman suurennoksen lisäksi enemmän
yksityiskohtia.
Keväinen Aurinko lämmitti lähes kesäisesti kun peitin itseni
ja läppärini mustan viltin alle, nähdäkseni läppärin näytöltä, valolta suojassa, että kameran
tarkennus ja säädöt olisivat kohdallaan. Auringon kuvaaminen on siitä
miellyttävää puuhastelua, että sen voi tehdä päivänvalossa ja lämpötilakin on
yleensä aivan toista luokkaa kuin keskitalvella yösydännä, pakkasen paukkuessa
nurkissa ja nipistellessä varpaita
J.
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
Venus, Mars ja Saturnus 7.4.2012
Uskon, että moni varmaan tietää lukuisia parempiakin lauantai-illan viettotapoja kuin seisoskella pihalla 8 asteen pakkasessa metsästämässä kuvia planeetoista. Minä nyt kuitenkin kuulun siihen kategoriaan, joka valitsi tuon jälkimmäisen viettotavan jälleen kerran. Taivas oli ollut koko kuluneen päivän erittäin kauniin kirkas, joten odotettavissa olisi myös kirkas ja kuulas yö. Siispä kaukoputki ulos ”jäähtymään” jo hyvissä ajoin. Huolellisen suuntauksen jälkeen noin puoli kymmeneltä illalla kohdistin Celestron merkkisen”valoämpärini” kohti kirkkaana loistavaa Venusta. Venuksesta saattoi heti havaita, että se on pikkuhiljaa siirtymässä selkeämpään sirppivaiheeseen. Edelliseen Venuksen kuvaan verrattuna myös kulmaläpimitta oli kasvanut selvästi. Imaging Sourcen ahmittua fotoneita ”kitusiinsa” riittävästi Venuksen osalta, osoitin putkelleni seuraavaksi kohteeksi Mars planeetan. Mars on sen verran kaukana meistä, että omalla (f20) kalustollani siitä ei kovin suurta kuvaa saa mutta vaikka seeing ei kaksinen ollutkaan niin joitain yksityiskohtia Marsistakin tarttui kameran kennolle. Viimeisenä kohteena päätin kuvata vielä Saturnusta, joka kotipihastani katsoen näyttäytyy vasta tuossa kahden aikoihin yöllä. Silloin se on meridiaanissa ja otollisimmillaan havaintopaikkani suhteen. Piinaavan odotuksen jälkeen sain vihdoinkin Saturnuksen piirtymään läppärini näytölle. Kuva läppärin näytöllä ”kuohui ja kiehui” harmittavasti ja tarkentaminen oli lähes mahdotonta. Seeing oli siis heikentynyt entisestään. Lukuisista yrityksistä huolimatta yksityiskohdat Saturnuksen osalta sai painaa unholaan. Kuvankäsittelyt läpi käynyt otos ei yksityiskohdilla paljon juhli mutta laitoin sen siitä huolimatta tänne Käenpesän-blogiini. Saturnus on oppositiossa 15.4, joten jos keli sallii niin silloin koittelen seuraavan kerran toivottavasti paremmalla onnella J. Kamerana Imaging Source DBK21 AU04.AS.
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Venus, Jupiter ja Kuu 26.2 - 25.3.2012
Pitkin kuluvaa kevättä on päässyt nautiskelemaan Venuksen ja Jupiterin läheisestä esiintymisestä pimenevän läntisen taivaan osuudella. Myös Kuu on osallistunut aika-ajoin ”leikkiin”mukaan. Lähimmillään Venus ja Jupiter oli 14.3.2012 jolloin niiden etäisyys toisistaan oli vain 3 astetta. Kuun läpimittoina se vastaisi kuutta Kuun läpimittaa eli näkymältään hyvin lähellä täältä maasta katsoen. Pari kertaa myös Kuuta on päässyt ihastelemaan samalla kertaa Venuksen ja Jupiterin kanssa. Tuolloin on voinut vain todeta, että ”kolme kohdetta kerralla, kaikki on taivaan kannella” J
Venusta ja Jupiteria olen kuvannut myös Celestron CPC 1100 kaukoputkeni läpi. Venuksen kuvasta 6.3.2012 selviää hyvin sen silloinen vaihe ja samaan aikaan kuvatusta Jupiterista erottaa vielä hyvin sen pilvivyöhykkeet vaikka Jupiter ei enää loistakaan samoin kuin aiemmassa 23.10.2011 otetussa kuvassa, jolloin se oli lähellä oppositiovaihettaan.Kameroina Canon EOS 450D sekä Imaging Source DBK21 AU04.AS.
tiistai 17. tammikuuta 2012
Auringonlasku Madeiralla 30.12.2011
Aivan kuten Kuun myös Auringonlaskut olivat kaunista katseltavaa Madeiralla. Parvekkeeltamme avautui kaunis näkymä merelle läntisen taivaan suuntaan. Oheisessa kuvassa lähitähtemme laskeutuu 30. joulukuuta 2011 pilvien lomitse, saaden taivaanrannan hehkumaan kauniin punertavana. Lokitkin olivat päättäneet lähteä ihastelemaan kaunista näkymää. Kamerana Pentax *istDL ja Sigman APO DG 70-300 objektiivi. Polttoväli 300mm. Valotus 1/4000 herkkyydellä ISO 400.
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Madeiran Kuu 27.12.2011
Olimme vaimoni kanssa lomailemassa Madeiralla vuodevaihteen molemmin puolin ja tokihan myös siellä täytyi ”vähän” harrastaa tähtitiedettä "muiden" harrastusten lomassa :-D
27.12.2011 bongailin Kuuta seitsemännen kerroksen parvekkeeltamme ja ihastelin sen kapeata sirppiä, joka oli verraten erikoisessa asennossa Suomessa näkyvään Kuuhun verrattuna. Lisäksi uskomattoman ”munkin” saattelemana Kuu laskeutui kauniin punertavana, meistä noin kilometrin päässä olleen Hotellin katolla sijanneiden joulukoristekuusien välistä. Harmittelin vain kun mukanani ei ollut parempaa kalustoa vaan jouduin tyytymään 300mm objektiivin tuotokseen. No eipä silti, kyllä tuostakin selvän saa vaikka se onkin otettu käsivaraisesti parvekkeemme kaidetta tukena hyödyntäen.
27.12.2011 bongailin Kuuta seitsemännen kerroksen parvekkeeltamme ja ihastelin sen kapeata sirppiä, joka oli verraten erikoisessa asennossa Suomessa näkyvään Kuuhun verrattuna. Lisäksi uskomattoman ”munkin” saattelemana Kuu laskeutui kauniin punertavana, meistä noin kilometrin päässä olleen Hotellin katolla sijanneiden joulukoristekuusien välistä. Harmittelin vain kun mukanani ei ollut parempaa kalustoa vaan jouduin tyytymään 300mm objektiivin tuotokseen. No eipä silti, kyllä tuostakin selvän saa vaikka se onkin otettu käsivaraisesti parvekkeemme kaidetta tukena hyödyntäen.
Kamerana Pentax *istDL ja objektiivina Sigman APO DG 70-300. Valotus 1/10 herkkyydellä ISO400.
maanantai 12. joulukuuta 2011
Jupiter 15.11.2011
Jupiterin kuvailuja jälleen. Keli oli mitä parhain, ja Jupiterista tarttuikin jälleen kelpo kuva kameran kennolle. Pakkanen jo hieman nipisteli sormia mutta muuten kuvaus sujui mainiosti. Päivällä olin Lotilanrannassa kokeilemassa jos vaikka saisin kuvatuksi ISS avaruusaseman ylikulun Auringon editse mutta kuten niin monasti aiemminkin pilvet ne jälleen peittivät taivaan juuri sopivalla hetkellä, joten se siitä.
Kalustona Celestron CPC 1100 XLT GPS ja kamerana Imaging Source DBK21 AU04.AS.
Jupiter 23.10.2011
Tasan vuosi sitten kuvailin edellisen kerran Jupiteria. Tälläkertaa kohdetta siivitti myös Ion ylikulku. Kuvassa Io on jo poistumassa Planeetan edestä ja on kuin "finni" Jupiterin "poskessa".
"Puberteetti-ikäistä" Jupiteria tuli kuvailtua liki neljän tunnin ajan, joskin juuri kun Io työntyi Jupiterin eteen niin pihakoivun latvus peitti osittain näkyvyyden taivaalle ja jouduin odottelemaan toista tuntia ennenkuin kohde oli jälleen näkyvissä riittävän hyvin. The Great Red Spot näkyi myös melkoisen hyvin.
Kalustona Celestron CPC 1100 XLT GPS ja kamerana Imaging Source DBK21 AU04.AS.
"Puberteetti-ikäistä" Jupiteria tuli kuvailtua liki neljän tunnin ajan, joskin juuri kun Io työntyi Jupiterin eteen niin pihakoivun latvus peitti osittain näkyvyyden taivaalle ja jouduin odottelemaan toista tuntia ennenkuin kohde oli jälleen näkyvissä riittävän hyvin. The Great Red Spot näkyi myös melkoisen hyvin.
Plejadit 16.10.2010
Tähti-illan viimeisenä pikaisena kuvauksena otin Plejadeista muutaman 2minuutin valotuksen, joista 3 kpl oli sen verran kelvollisia, että DeepSkyStackerilla sain niistä kuvankin aikaiseksi. Vaikka Plejadit ovat näkyvissä lähes kaiken aikaa niin jostain syystä ne ovat vaan jääneet kuvaamatta. Päätin, että kun keli on taas sopiva kuvailen Plejadeja esim 1-2 h Short Tuben läpi, niin jo vain siitä luulisi sitten näkyvän paljon, paljon enemmän yksityiskohtia kuin tästä kuvasta. Herkkyys voisi kyllä jäädä esim ISO 400 arvoon tai maksimissaan ISO 800 arvoon. Liian suuri herkkyys näkyy Canonin kamerassa reiluna kohinan lisääntymisenä kuten tässä kuvassa, jossa herkkyys oli arvossa ISO 1600.
Kuvausputkena Orion Short Tube CPC:n reppuselässä. Kamerana Canon EOS 450D.
Andromeda 22.08.2009
Syksyn toinen havaintoyö ja kohteena Andromeda. Tälläkertaa kokeilussa myös Orionin StarShoot autoguideri. Pieniä perhosia vatsanpohjallani kytkin autoguiderin CPC:n guider liittimeen toivoen ettei se ainakaan hajoittaisi mitään elektronista osaa CPC:n sisältä ja eihän se sitä tehnytkään vaan hoiteli PHD-guiding ohjelman avustukselle seurannan moitteettomasti. Koko yön kestäneen kuvauksen jälkeen totesin ettei ensimmäisen ja viimeisen otoksen väliilä syntynyt pienintäkään kiertymää vaan kuvat ovat kuin peräkkäin otettuja vaikka niiden välissä onkin kulunut yli 3h aikaa. Seuraavaksi kokeilen jotain toista laajaa kohdetta niin, että seurantaputkena toimii ShortTube barlowin kera ja kuvausputkena käytän CPC:tä. Näin se homma etenee. Kyllä se siitä kun se alkaa tarpeeksi maksamaan :)
Kuvausputkena Orion Short Tube ja Kamerana Pentax *istDL
Kuutamourakka 03.03.2007
Lauantai 03.03.2007. Ensi yönä olisi sitten se täydellinen Kuunpimennys. Katselen Valkeakosken harmaan ankeaa ja pilvistä taivasta. Ei kyllä hyvältä näytä pimennyksen kannalta. Tuumaan, että surkeita ovat olleet kelit koko kuluneen talven ajan. Tällä kertaa olen jo valmiiksi sopinut lähteväni ystävieni luo Virroille. Ehkä siellä on parempi sää. Saankin pian tekstiviestin: ”Virroilla paistaa aurinko lähes pilvettömältä taivaalta.” Jess! Samaisten ystävieni talon pihapiirissä on tullut aiemminkin bongailtua tähtitaivasta. Paikka on mitä otollisin taivaan tarkkailuun ja mikä tärkeintä valosaasteeton.
Nyt ei muuta kuin kiilloteltu ja valmiiksi viritelty arsenaali autoon ja menoks sanoi Annie Lennox.
Sitikka huokaa ja radiossa soi enteellisesti Olavi Virran Hopeinen Kuu. Tämän täytyy tietää hyvää. Virrat here I come. Vielä Orivedellä taivas on pilvinen, samoin Ruoveden maisemissa. Alan hieman huolestua. Olikohan tuo kaverini tekstari sittenkin pelkkä vitsi sen auringonpaisteen suhteen? Vaan kun Virrat lähenee niin taivas repeää ja Aurinko paistaa täydeltä terältä.
Saavun perille ja ystäväni avaa minulle oven. ”Tulin nyt kun oli vähän puhetta”. ”Tervetuloa ! Kannetaan sun laitteistosi tänne sisälle odottamaan illan sessiota ja juodaan tulokahvit” tuumasi kaverini. Kahvinjuonnin lomassa vaihdamme kuulumiset ja arvuuttelemme kuinka tummaksi Kuu tällä kertaa oikein pimenee. Ranskalainen tähtitieteilijä André Danjon kehitti 1920-luvulla viisiportaisen asteikon kuvaamaan kuunpimennyksien tummuutta jossa numero 0 kuvastaa hyvin tummaa lähes näkymätöntä kuuta ja numero 4 kirkkaan oranssin tai kuparinpunaista. Numerot 1, 2 ja 3 ovat asteikossa siltä väliltä.
Illan kohokohtaa odotellessa virittelemme havaintolaitteistoa ja tarkistamme vielä netistä säätilan, joka näyttää ennustuksen mukaan hyvältä. Käymme saunassa ja toivomme ettei taivas mene ennustuksista huolimatta pilveen. Jo noin klo 21:30 viemme kaukoputken ulos jäähtymään. Pakkasta on liki -10 astetta ja taivas on kirkas kuin ihmisen mieli. Klo 22:16 näytös alkaa puolivarjon pimennyksellä, jonka havaitseminen on vaikeaa. Noin klo 23:30 alkaa sitten tapahtua. Kuun alareuna alkaa tummua selvästi.
Mutta mitä nyt? Virtain ylle alkaa kertyä pilvee, pilvee, pilvee. Aivan kuin edesmenneen Juicen laulussa. Eihän tämän nyt näin pitänyt mennä. Kuun ympärille alkaa muodostua halo. Hei haloo meneekö tapahtuma sivu suun? Ei, ei sentään. Pilvet ja usva haihtuvat ja Kuu näkyy jälleen mitä upeimmin. Pentax raksahtelee säännöllisin väliajoin vain valotusaikoja hieman muuttelen. Tapahtuma lähestyy huippuaan. Kello 1:21 Kuu on peittynyt tummanpuhuvaan ruskeanpunertavaan varjoon. ”Mitäs luulisit, olisiko Danjonin asteikolla ehkä 2 tai 3?”, tuumaan kaverilleni Jakelle. ”No oli miten oli, mutta kaunis se on”, sanomme ystäväni kanssa lähes yhteen ääneen. Tällaisia tapahtumia tahtoo lisää. Pakkasta on jo -14 astetta, mutta eipä tuo meitä haittaa. Noin klo 1:50 kuu alkaa silminnähden vaaleta toiselta laidaltaan ja se alkaa siirtyä täysvarjosta puolivarjon puolelle. Klo 3:12 Kuu on siirtynyt jo kokonaan puolivarjon puolelle ja tapahtuma lähestyy loppuaan. Viimeiset kuvat ja noin homma on pulkassa. Mietin, että saikohan kaverit Tampereen Ursassa hyviä kuvia?
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kuvia tuli otettua n. 200 kappaletta. Pentax ja kaikki muukin toimi kuin se kuuluisa ”Junan Vessa”. Nyt nukkumaan ja aamulla taas kotia kohti. Sitten se duuni vasta alkaakin kun valmistelen kaikki nuo raakakuvat ja teen niistä koosteen. Kotia kohti ajellessa päässäni pyörii ajatus avaruuden äärettömyydestä. Jep! Niin teenkin, koostankin pimennyskuvat äärettömyyden symboliksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)