Supernova SN 2013am M65, M13, M51 ja Saturnus 30.03.2013 - 01.04.2013

                                           Supernova SN2013am Galaksissa M65

                                  Pallomainen Tähtijoukko Messier 13

                                Pyörregalaksi M51 + IC 4277 + IC 4278 + IC 4623

                                                   Saturnus

Tähtiharrastusta ja Sydämentykytyksiä.

Noilla sanoilla voisi kertoa pääsiäisviikonlopun aprilliyön tapahtumista. Liekö sitten liian pitkä aika edellisestä tähtienparissa vietetystä yöstä vai olivatko mahdollisesti Trullit veemäisine taikoneen paluumatkalla Kyöpelinvuorelle mutta tämän kyseisen yön aikana tapahtui kaikki mahdolliset amatöörimäiset virheet mitä vain voi. Ihme kun yleensäkin jotain kuvia sain aikaiseksi, sen verran huonosti se alkoi.

No valotetaanpa hieman illan kulkua. Kello kahdeksan maissa virittelin suurta intoa puhkuen kalustoani pihalle päivällä tehtyjen kuvaussuunnitelmien kera. Aikomuksenani oli kuvata ainakin Supernovaa galaksissa M65, sekä kierteisgalaksia M51 ja pallomaista joukkoa M13 ja ehkäpä vielä kokeilla Saturnustakin mikäli keli on edes jonkinmoinen.

Itselläni kun ei vielä ole kiinteää jalustaa niin joudun jokaisen havainto / kuvauskerran kohdalla suorittamaan samat rituaalit eli kolmijalan suuntaus karkeasti wedgen kanssa pohjoiseen ja putki wedgen päälle. Tämän jälkeen odotellaan putken jäähtyessä illan pimenemistä ja kun pohjantähti on näkyvissä niin aloitan putken suuntauksen. Putken suuntaus itsessään on kapulan ohjeiden avulla noin 10-15 min juttu kaikkinensa mutta kun sählää niin sen saakin sitten tehdä muutamaan kertaan. Sattui nimittäin niin, että kun olin ensimmäisen kerran suuntauksen saanut kunnialla suoritetuksi niin tökkäsin hämäryyden keskellä virtajohdon irti juuri kun olin aloittanut ensimmäisen kuvauskohteen valotuksen. No kerta kiellon päälle tuumasin ja otin kameran irti fokuserista ja aloitin suuntauksen uudelleen. Mieleni valtasi Dejavu ja ajattelin, että aivan kuin olisin tämän juuri hetki sitten suorittanut ;)

Noin kymmenen hukatun minuutin jälkeen olin jälleen samassa tilassa kuin kuvausten alussa. Vielä kamera kiinni fokuseriin, pari koekuvaa kirkkaasta tähdestä ja jepulis tarkennus olisi taas kohdallaan. Siispä pieni pyyntö ohjauskapulalle, että olisitko ystävällinen ja kääntyisit kohteeseen Messier 13 kiitooos. Putki kiitoksen saattelemana alkoikin kääntyä iloisesti kohteen suuntaan aivan kuin se olisi odottanut käskyä jo pidemmän aikaa. Hetken suristuaan kevyesti se alkoi mouruamaan ja lopulta murisemaan kuin vihainen karhu. Mitä ihmettä? Mitä täällä tapahtuu ajattelin kunnes huomasin sammuttaa jalustasta virran. Jotain taisi jäädä pahasti johonkin väliin, mietin. Valojen sytyttyä ja sydämen lyöntien hieman tasaannuttua syylliseksi paljastui putken nostokahvan ympärille kiertynyt kameran remmi. Ajattelin, että kantaisinko vain laitteet kiltisti sisälle ja kuvailisin maybe some other night?

Ei, ei hitossa, eihän tässä vielä luovuteta kun ilta on vasta nuori. Suoritetaanpa tuo suuntaus vielä kerran niin että heilahtaa. Kamerasta remmi irti Check!  Putki suunnattu Check!   Kamera tarkennettu Check! Johtojen yms. vermeitten kiertyminen estetty Check! Siirtokäsky kohteeseen annettu ja PHD-Guiding toiminnassa ja vot, vihdoinkin ensimmäinen ruutu valotuksessa eikä siihen mennyt kahtakaan tuntia .) Mutta mitäs nyt? Kameran ohjelmoitava kaukolaukaisin ei toimi. Kamerahan valottelee miten sattuu. Jälleen kerran valot päälle ja toteamus, että johtohan se on murtunut ilmeisesti tuon aiemman tapahtuman yhteydessä. Onneksi minulla on manuaalinen kaukolaukaisin, jolla saatoin jatkaa kuvauksia ja onneksi suuntausta ei enää tarvinnut suorittaa uudestaan Huh! Huh! Yön pimeyden ja tähtipölyn keskellä ajastimena sai tällä kertaa palvella matkapuhelimen ajastinkello jonka avulla sain mitoitetuksi n. 5min valotuksia kuvatessani em. Messierin kohteita. Tästä eteenpäin homma sujuikin jo ihan mallikkaasti ja sain kuin sainkin myös jonkinmoisen otoksen Saturnuksesta vaikkakin se on vain n. 15 asteen korkeudella naapuriemme talojen yläpuolella kaiken lämpöväreilyn ympäröimänä ja yön lähestyessä loppuaan. Kaikista edelläolleista edesottamuksista huolimatta tähtitieteen ja erityisesti tähtivalokuvauksen harrastaminen on kuitenkin sen arvoista ja kaukosäätimenkin sain jälleen päivänvalossa toimimaan, kun hieman vaihtelin uusia ”piuhoja” tuhoutuneiden tilalle, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Kuvasaalis: M13 valotus 25 min. ISO 800, M65 valotus 15 min. ISO 800 ja M51 valotus 45min. ISO 800 sekä Saturnus 500 / 387 framea.

Syvätaivas: Kuvausputki Celestron CPC 1100 XLT f6.3 polttovälinlyhentäjällä ja kamerana Canon 60Da

Saturnus: Kuvausputki Celestron CPC 1100 XLT + Celestron Ultima 2X Barlow ja kamerana Imaging Source DBK 21 AU04.AS

Käsittelyt Deep Sky Stacker, RegiStax ja PhotoShop.

Canon 60 Da, Quadruplet ja M42

                                                       Veljekset Simo ja Antti

                                      Orionin Suuri Kaasusumu M42

Maanantaina 4.3.2013 Käenpesän Observatorion kaukoputkiperhe sai perheenlisäystä. Valkeakosken harmaan ja lumisateisen taivaan alla avautui ensi kertaa ruskeaan pahvikääreeseen ja alumiinilaukkuun kiedottu Triplet-pienokainen. Polttoväliä Pikkutuubilla oli 520mm ja linssin halkaisija 80mm. Näin ollen aukkosuhteeksi muodostuu f 6.5, jolla se kykenee vangitsemaan monien laajojenkin sumujen sydämet. Quadrupletiksi ristitty veijari omaa myös kyvyn suoristaa kuvakentän automaattisesti, sillä olihan sillä jo saapuessaan kaksi tasaajalinssiä integroituna putkensa sisälle.

Ja ettei tarkennus menisi vallan vallattomaksi, Quadissa  on myös kahden tuuman Grayford focuseri välityssuhteella 1:11.

Celestronin CPC 1100 XLT hyrisi tyytyväisyyttään kun se ensikerran sai ottaa pikkuvesselin reppuselkäänsä ja antaa sillä isälliseltä tuntuvia ohjauskäskyjä PHD guidingin avulla.

Ystävysten yhteistyöllä Quadista saatiinkin ensivalo aikaiseksi 7.3.2013 kun molemmat putket tuijottivat linssit ammollaan Orionin suurta kaasusumua.

Valotusta Canonin 60Da:n avulla näin ensikerralta saatiin vain 5 x 1min. ISO 800 herkkyydellä mutta selkeästi pienokainen tuntuu olevan kirkassilmäinen valonvangitsija kautta koko kuvakentän.

Kuvankäsittelystä huolehti Deep Sky Stacker 3.3.3 beta 47 ja värikorjailussa oli mukana PhotoShop CS. 

CCD / Digijärkkäritapaaminen Hauholla 16-17.2.2013

Lautsian Lomakeskuksessa, Hauholla, järjestettiin jo neljäs CCD / Digijärkkäritapaaminen, johon minäkin vihdosta viimein pääsin mukaan. Aina on ollut mukamas joku syy, jonka varjolla en ole kerinnyt osallistumaan em. tapahtumaan. Tälläkertaa sitten ei syitä ollut ja olen todella tyytyväinen, että tuli osallistuttua. Tapahtumassa oli paljon mielenkiintoisia asioita ja luentoja, jotka antoivat paljon uutta pohdittavaa. Erityisesti kuvankäsittelyyn liittyneet luennot olivat todella mielenkiintoisia. 
Kiitokset kaikille luennoitsijoille ja paikalla olleille alan konkareille. Oli hauska päästä tutustumaan teihin kaikkiin. Erityis kiitos Antille ja Marjatalle, jotka vuodesta toiseen jaksavat olla moottoreina kyseiselle tapahtumalle. Seuraavassa tapahtumassa tavataan.

Kalustokuvia vuosien varrelta

Sankan lumisateen ympäröidessä Valkeakoskea, innostuin minäkin laittamaan tänne blogiini hieman kuvia kalustostani, joilla olen näitä kuviani ottanut.
Ensimmäisen kuvani Kuusta otin Tasco-merkkisen kaukoputken ja Canon Powershot A40 digipokkarin kanssa omatekoisen okulaarin läpi. Kaksinenhan tuo kuva ei tokikaan ollut mutta antoi se potkun tähän harrastukseen ja mikä parasta, päivääkään en ole katunut vaikka kaikkeen tähän on uponnut jo sievoinen summa niin "mummorahaa" kuin eurojakin.
Oheisissa kuvissa on myös Sky-Watcher 200/1000 Tascon kera, Golfkärry Newtonin kuljetuskärrynä, sekä tietenkin Celestron CPC 1100 XLT eri tilanteissa mm. Kuu ja Jupiter kohteinaan.
Celestronia tuli kuvattua myös sisätiloissa, kun tässä yhden kerran oli ihan pakko päästä välillä "hiplailemaan" noin niinkuin "kuivaharjoittelu" mielessä :) Alan harrastajat varmaankin ymmärtävät tuon kyseisen tuskan ;)

Canon 60 Da ja NGC 7000 13.11.2012

No niin, nyt sitten keli on jo toistamiseen pienen ajan sisällä kelvollinen syväntaivaan kohteiden kuvaamiseen. Tästähän meinaa jo tulla aivan tapa :)

Vaikka onkin arki-ilta ja huomenna aikainen herätys niin siitä huolimatta, eikun ”vehkeet” pihalle.

Tällä kertaa valitsin kohteeksi Pohjois-Amerikka-sumun, sillä sen kuvaamisesta saisin lisää kokemusta Vety-alfan aallonpituuden tallentumisessa Canon 60Da kamerani kennolle.

Vanha tuttu Orion ShortTube 80/400 akromaatti saisi tälläkin kertaa palvella kuvausputkena, Celestronin hoidellessa seurannan PHD-Guidingin kanssa.

Huolellisen suuntauksen jälkeen tarkentelin kameran kirkkaaseen tähteen varsinaisen kuvauskohteen eli ”Ameritiikkasumun” läheltä. Celestron CPC:ssä on näppärä toiminto tuo Precise-Goto, jonka avulla varsinaisen kohteen saa tarkasti kameran kennolle. Ensin valitaan kohde jota halutaan katsella/kuvata ja sitten valitaan ohjauskapulan valikosta tuo edellä mainittu toiminto. Painamalla tämän jälkeen ENTER, putki siirtyy kohdetta lähinnä olevaan kirkkaaseen tähteen. Kohteen keskityksen ja ENTER painalluksen jälkeen putki kääntyykin sitten tarkasti kohteeseen. Erittäin hyvä toiminto kuvattaessa juuri himmeitä kohteita, joita ei visuaalisesti kunnolla pysty paikantamaan.

Mutta tämänkertainen kohde oli siis Joutsenen tähdistössä sijaitseva NGC7000 eli Pohjois-Amerikka sumu. Canon 60Da toimi tälläkin kertaa vallan mainiosti ja tallensi sumusta mielestäni mukavasti yksityiskohtia sekä tuon Ha-emissioviivan punaisen värin. Kyllä se siitä kun se alkaa tarpeeksi maksamaan ;) Vain naapurimme kesken kaiken sytyttämä n. 5000W halogeeni suoraan pihaamme ja kuvauskalustoani kohti meinasi panna hermoni kireälle ja hankintalistalleni seuraavaksi ilmakiväärin ;). No ennen kuin tuohduin liikaa ystävällinen naapurini älysi sammuttaa tuon ”valosaastehelvetin” ja sain jatkaa kuvausteni parissa.

Kuvausputki Orion Shortube 80/400 ja kamera Canon EOS 60Da

Valotus 10x5min ISO 800 Yhteensä 50min.

Käsittelyt DeepSkyStacker 3.3.3 beta 47 ja PhotoShop CS 8.0.1

Canon 60 Da ja NGC1499 08.11.2012

Pitkästä, pitkästä ja vielä kerran siis tooooosi pitkästä aikaa taivas näyttäytyi tähtikirkkaana.

Tämä kuluva syystalvi on jatkunut aivan kesästä saakka hyvin epävakaisena, kuten kaikki astronomisien harrastusten parissa ”puuhastelevat” ovat todenneet.

Mutta nyt, nyt sain minäkin sekä ajoituksen, että kelin sopimaan yhteen ja sain roudata intoa puhkuen kalustoni ulos tuulettumaan.

Eipä ole paljoa tullut kokeiltua vielä tuota Canon 60Da kameraa. Vain yhden jonkinlaisen kuvan M51 kierregalaksista olen sillä saanut tähän asti otetuksi. Nyt siis putki sellaiseen paikkaan, josta näkyvyys olisi riittävä ja kohteeksi California sumu. Tällä kertaa kuvausputkena sai palvella Orionin ShortTube 80/400 akromaatti ja ohjausputkena Celestron CPC 1100XLT. Siispä kamera putkeen kiinni, pari tarkennuskuvaa ja kaukolaukaisimeen aluksi 2min valotusaika ja kameran säädin C-asentoon ja ISO-lukema arvoon 1600. Otettujen kuvien tarkastelun jälkeen lisäsin valotusajan viiteen minuuttiin ja muutin ISO arvon lukemaan 800 koska 5min. valotukset ISO 1600 arvolla tuottivat mielestäni liian vaaleita ruutuja. Se taas johtuu tuosta Valkeakosken kaupungin ja UPM tehtaiden tuottamasta valosaasteesta. :(

Verrattuna viimekertaan nyt putken seuranta toimi erinomaisesti. Liekö tuo vastapainon säätö sitten auttoi asiaa tai se, että seurantaputkena oli tällä kertaa CPC. Loppujen lopuksi sain sen mitä hainkin, nimittäin ihka ensimmäisen ottamani kuvan taivaan punaisesta emissiosumusta. With Canon You Can :)

Pitäisi vielä opetella tuo flättien ja darkkien käyttäminen niin saisi nuo kuvat vielä tasaisemmaksi.

Seuraava tärkeämpi hankinta on kuitenkin APO linssiputki, jossa on jo valmiina kuvakentän tasaaja yms kilkkeet. Sitä ja pimeitä tähtikirkkaita kelejä odotellessa……:)

Kuvauskalustona Orion Shortube 80/400 ja kamerana Canon EOS 60Da

Valotus 4x2min. ISO 1600 ja 10x5min ISO 800 Yhteensä 58min.

Pinoaminen DeepSkyStacker 3.3.3 beta 47-ohjelmalla (aiemmat DSS ohjelmaversiot kun eivät kyenneet käsittelemään näin isoja RAW kuvia).

Kuvankäsittely PhotoShop CS 8.0.1

Canon 60 Da Ensivalo 15.09.2012

Hankin kesällä tähtikuvauskäyttöön soveltuvan Canon 60 Da kameran, jota en valitettavasti vielä ole päässyt kokeilemaan. Tälle illalle sääennustus lupaili mahdollisuutta tähtien näkymiselle, joten minäkin roudasin putkeni tuulettumaan pitkästä, pitkästä aikaa. Tarkoituksenani oli vain säädellä kollimointia kohdalleen ja viritellä muutenkin laitteistoa tulevan syksyn kuvausöitä varten mutta ajattelin myös kokeilla ensikertaa tuota upouutta kameraani tositoimissa. Ikäväkseni parhaat vetyalfa kohteet vain eivät olleet näkyvissä kotipihastani vaan ne peittyivät joko puiden latvojen taakse tai kaupungin aiheuttaman valosaasteen alle. Siispä päätin kokeilla vain "jotain" kohdetta ja tuo "joku" sai tälläkertaa olla Ajomiehen tähdistössä sijaitseva M51 Pyörregalaksi. 
Oheisessa kuvassa on 1 kahdeksan minuutin valotus ISO 800 arvolla eikä sitä ole käsitelty muuten kuin muunnettu RAW kuvasta JPG muotoon, jotta sain sen tänne blogiini näkyviin.
Kamera itsessään vaikuttaa mielenkiintoiselta ja tuo kääntyvä näyttö on erinomainen niin putken suuntauksessa / tarkennuksessa kuin myös tuloksen katselussa :) Putken seuranta ei vain jostain syystä pysynyt matkassa mukana vaikka käytin guidauskameraakin apuna, joten pinoamisesta ei tälläkertaa tullut yhtikäs mitään. Liekö tuo kameran paino ja vastapaino ei ollut aivan balanssissaan tai jotain ?
Kuvauskalustona Celestron CPC 1100XLT ja kamerana Canon EOS 60Da
Valotus 1kpl 481 sek. ISO 800 ei käsittelyjä.

Venuksen ylikulku 06.06.2012

Edellisestä Venuksen ylikulusta on nyt sittten kulunut palttiarallaa 8 vuotta. Tuolloin sitä tuli kuvailtua myös mutta kuvauskalusto oli silloin paljon vaatimattomampi kuin nykyään. Silti tälläkertaa kuvat eivät paremmasta kalustosta huolimatta parempia ole, koska säänhaltija jälleen kerran niin päätti. Venus kulki Auringon editse tasan päivän liian myöhään sillä eilinen aamu Auringonnousuineen oli mitä kaunein. Tänään pilviverhot ja utukerros  haittasivat reilusti kuvauksien onnistumisia. Silti jotain tarttui kameroiden kennoille, vaikka vasta  loppupäätä harvinaisesta tapahtumasta Valkeakosken korkeudella pääsinkin kuvaamaan. Voipi olla, että tämän jälkeen Venuksen ylikulkua on hieman vaikeampi bongailla täällä Suomessa, sillä se edellyttäisi itseltäni 285 v. ikää  :-)

Kalustona Sky-Watcher 200/1000 HEQ5 ja kameroina Canon EOS 450D sekä Imaging Source  DBK21 AU04.AS

Venus 13.05.2012

Venuksen kuvailua jälleen vaikka onkin äitienpäivä ;-). Venus on jo selvästi sirppivaiheessa ja sen kulmaläpimitta on kasvanut vieläkin lisää edellisiin kuviin verrattuna. Silti sen voi vielä hyvin bongata päivätaivaalta , josta oheinen kuvakin on napattu. Kuvauskalustona Celestron CPC 1100 XLT ja Imaging Source DBK 21AU04.AS

Auringonpilkkuja 22.04.2012

Auringossa on ollut viimepäivinä lukuisia voimakkaita purkauksia joista minäkin olen päässyt tietoisuuteen internetissä toimivan ”CalSky”  (www.calsky.com) hälytyssivuston ansiosta. Ennustukset ovat lupailleet myös revontulia mutta niitä en ole valitettavasti kyllä päässyt havaitsemaan. Purkausten ansiosta Auringon pinnalle on ilmestynyt useita auringonpilkkuryhmiä, joita sitten päätin ikuistaa digitaalisen ”filmin” syövereihin.

Tällä kertaa kuvausputkeksi valitsin vanhan kunnon SkyWatcher 200/1000 HEQ5 putkeni, sillä siihen minulta löytyy kokoaukon peittävä aurinkosuodin.

Canon EOS 450D kameran piirtämistä kokoaurinkokuvista saattoi havaita pilkkuryhmien olevan laajoja ja niitä oli selvästi havaittavissa viisi erillistä ryhmää. Kuvattuani riittävästi Canonilla vaihdoin kameraksi vielä Imaging Source  DBK 21AU04.AS kameran, jolla sain kuvaan suuremman suurennoksen lisäksi enemmän yksityiskohtia.

Keväinen Aurinko lämmitti lähes kesäisesti kun peitin itseni ja läppärini mustan viltin alle, nähdäkseni läppärin näytöltä, valolta suojassa, että kameran tarkennus ja säädöt olisivat kohdallaan. Auringon kuvaaminen on siitä miellyttävää puuhastelua, että sen voi tehdä päivänvalossa ja lämpötilakin on yleensä aivan toista luokkaa kuin keskitalvella yösydännä, pakkasen paukkuessa nurkissa ja nipistellessä varpaita  J.

Venus, Mars ja Saturnus 7.4.2012

Uskon, että moni varmaan tietää lukuisia parempiakin lauantai-illan viettotapoja kuin seisoskella pihalla 8 asteen pakkasessa metsästämässä kuvia planeetoista. Minä nyt kuitenkin kuulun siihen kategoriaan, joka valitsi tuon jälkimmäisen viettotavan jälleen kerran. Taivas oli ollut koko kuluneen päivän erittäin kauniin kirkas, joten odotettavissa olisi myös kirkas ja kuulas yö. Siispä kaukoputki ulos ”jäähtymään” jo hyvissä ajoin. Huolellisen suuntauksen jälkeen noin puoli kymmeneltä illalla kohdistin Celestron merkkisen”valoämpärini” kohti kirkkaana loistavaa Venusta. Venuksesta saattoi heti havaita, että se on pikkuhiljaa siirtymässä selkeämpään sirppivaiheeseen. Edelliseen Venuksen kuvaan verrattuna myös kulmaläpimitta oli kasvanut selvästi. Imaging Sourcen ahmittua fotoneita ”kitusiinsa” riittävästi Venuksen osalta, osoitin putkelleni seuraavaksi kohteeksi Mars planeetan. Mars on sen verran kaukana meistä, että omalla (f20) kalustollani siitä ei kovin suurta kuvaa saa mutta vaikka seeing ei kaksinen ollutkaan niin joitain yksityiskohtia Marsistakin tarttui kameran kennolle. Viimeisenä kohteena päätin kuvata vielä Saturnusta, joka kotipihastani katsoen näyttäytyy vasta tuossa kahden aikoihin yöllä. Silloin se on meridiaanissa ja otollisimmillaan havaintopaikkani suhteen. Piinaavan odotuksen jälkeen sain vihdoinkin Saturnuksen piirtymään läppärini näytölle. Kuva läppärin näytöllä ”kuohui ja kiehui” harmittavasti ja tarkentaminen oli lähes mahdotonta. Seeing oli siis heikentynyt entisestään. Lukuisista yrityksistä huolimatta yksityiskohdat Saturnuksen osalta sai painaa unholaan. Kuvankäsittelyt läpi käynyt otos ei yksityiskohdilla paljon juhli mutta laitoin sen siitä huolimatta tänne Käenpesän-blogiini. Saturnus on oppositiossa 15.4, joten jos keli sallii niin silloin koittelen seuraavan kerran toivottavasti paremmalla onnella J. Kamerana Imaging Source DBK21 AU04.AS. 

Venus, Jupiter ja Kuu 26.2 - 25.3.2012

Pitkin kuluvaa kevättä on päässyt nautiskelemaan Venuksen ja Jupiterin läheisestä esiintymisestä pimenevän läntisen taivaan osuudella. Myös Kuu on osallistunut aika-ajoin ”leikkiin”mukaan. Lähimmillään Venus ja Jupiter oli 14.3.2012 jolloin niiden etäisyys toisistaan oli vain 3 astetta. Kuun läpimittoina se vastaisi kuutta Kuun läpimittaa eli näkymältään hyvin lähellä täältä maasta katsoen. Pari kertaa myös Kuuta on päässyt ihastelemaan samalla kertaa Venuksen ja Jupiterin kanssa. Tuolloin on voinut vain todeta, että ”kolme kohdetta kerralla, kaikki on taivaan kannella” J

Venusta ja Jupiteria olen kuvannut myös Celestron CPC 1100 kaukoputkeni läpi. Venuksen kuvasta 6.3.2012 selviää hyvin sen silloinen vaihe ja samaan aikaan kuvatusta Jupiterista erottaa vielä hyvin sen pilvivyöhykkeet vaikka Jupiter ei enää loistakaan samoin kuin aiemmassa 23.10.2011 otetussa kuvassa, jolloin se oli lähellä oppositiovaihettaan.
Kameroina Canon EOS 450D sekä Imaging Source DBK21 AU04.AS.

Auringonlasku Madeiralla 30.12.2011

Aivan kuten Kuun myös Auringonlaskut olivat kaunista katseltavaa Madeiralla. Parvekkeeltamme avautui kaunis näkymä merelle läntisen taivaan suuntaan.  Oheisessa kuvassa lähitähtemme laskeutuu 30. joulukuuta 2011 pilvien lomitse, saaden taivaanrannan hehkumaan kauniin punertavana. Lokitkin olivat päättäneet lähteä ihastelemaan kaunista näkymää. Kamerana Pentax *istDL ja Sigman APO DG  70-300 objektiivi. Polttoväli 300mm. Valotus 1/4000 herkkyydellä ISO 400.

Madeiran Kuu 27.12.2011

Olimme vaimoni kanssa lomailemassa Madeiralla vuodevaihteen molemmin puolin ja tokihan myös siellä täytyi ”vähän” harrastaa tähtitiedettä "muiden" harrastusten lomassa :-D
27.12.2011 bongailin Kuuta seitsemännen kerroksen parvekkeeltamme ja ihastelin sen kapeata sirppiä, joka oli verraten erikoisessa asennossa Suomessa näkyvään Kuuhun verrattuna. Lisäksi uskomattoman ”munkin” saattelemana Kuu laskeutui kauniin punertavana, meistä noin kilometrin päässä olleen Hotellin katolla sijanneiden joulukoristekuusien välistä. Harmittelin vain kun mukanani ei ollut parempaa kalustoa vaan jouduin tyytymään 300mm objektiivin tuotokseen. No eipä silti, kyllä tuostakin selvän saa vaikka se onkin otettu käsivaraisesti parvekkeemme kaidetta tukena hyödyntäen.

Kamerana Pentax *istDL ja objektiivina Sigman APO DG 70-300. Valotus 1/10 herkkyydellä ISO400.

Jupiter 15.11.2011

Jupiterin kuvailuja jälleen. Keli oli mitä parhain,  ja Jupiterista tarttuikin jälleen kelpo kuva kameran kennolle. Pakkanen jo hieman nipisteli sormia mutta muuten kuvaus sujui mainiosti. Päivällä olin Lotilanrannassa kokeilemassa jos vaikka saisin kuvatuksi ISS avaruusaseman ylikulun Auringon editse mutta kuten niin monasti aiemminkin pilvet ne jälleen peittivät taivaan juuri sopivalla hetkellä, joten se siitä.

Kalustona Celestron CPC 1100 XLT GPS ja kamerana Imaging Source DBK21 AU04.AS.

Jupiter 23.10.2011

Tasan vuosi sitten kuvailin edellisen kerran Jupiteria. Tälläkertaa kohdetta siivitti myös Ion ylikulku. Kuvassa Io on jo poistumassa Planeetan edestä ja on kuin "finni" Jupiterin "poskessa".
"Puberteetti-ikäistä" Jupiteria tuli kuvailtua liki neljän tunnin ajan, joskin juuri kun Io työntyi Jupiterin eteen niin pihakoivun latvus peitti osittain näkyvyyden taivaalle ja jouduin odottelemaan toista tuntia ennenkuin kohde oli jälleen näkyvissä riittävän hyvin. The Great Red Spot näkyi myös melkoisen hyvin.

Kalustona Celestron CPC 1100 XLT GPS ja kamerana Imaging Source DBK21 AU04.AS.

Plejadit 16.10.2010

Tähti-illan viimeisenä pikaisena kuvauksena otin Plejadeista muutaman 2minuutin valotuksen, joista 3 kpl oli sen verran kelvollisia, että DeepSkyStackerilla sain niistä kuvankin aikaiseksi. Vaikka Plejadit ovat näkyvissä lähes kaiken aikaa niin jostain syystä ne ovat vaan jääneet kuvaamatta. Päätin, että kun keli on taas sopiva kuvailen Plejadeja esim 1-2 h Short Tuben läpi, niin jo vain siitä luulisi sitten näkyvän paljon, paljon enemmän yksityiskohtia kuin tästä kuvasta. Herkkyys voisi kyllä jäädä esim ISO 400 arvoon tai maksimissaan ISO 800 arvoon. Liian suuri herkkyys näkyy Canonin kamerassa reiluna kohinan lisääntymisenä kuten tässä kuvassa,  jossa herkkyys oli arvossa ISO 1600.

Kuvausputkena Orion Short Tube CPC:n reppuselässä. Kamerana Canon EOS 450D.

Andromeda 22.08.2009

Syksyn toinen havaintoyö ja kohteena Andromeda. Tälläkertaa kokeilussa myös Orionin StarShoot autoguideri. Pieniä perhosia vatsanpohjallani kytkin autoguiderin CPC:n guider liittimeen toivoen ettei  se ainakaan hajoittaisi mitään elektronista osaa CPC:n sisältä ja eihän se sitä tehnytkään vaan hoiteli PHD-guiding ohjelman avustukselle seurannan moitteettomasti. Koko yön kestäneen kuvauksen jälkeen totesin ettei ensimmäisen ja viimeisen otoksen väliilä syntynyt pienintäkään kiertymää vaan kuvat ovat kuin peräkkäin otettuja vaikka niiden välissä onkin kulunut yli 3h aikaa. Seuraavaksi kokeilen jotain toista laajaa kohdetta niin, että seurantaputkena toimii ShortTube barlowin kera ja kuvausputkena käytän CPC:tä. Näin se homma etenee. Kyllä se siitä kun se alkaa tarpeeksi maksamaan :)

Kuvausputkena Orion Short Tube ja Kamerana Pentax *istDL

Kuutamourakka 03.03.2007

Lauantai 03.03.2007. Ensi yönä olisi sitten se täydellinen Kuunpimennys. Katselen Valkeakosken harmaan ankeaa ja pilvistä taivasta. Ei kyllä hyvältä näytä pimennyksen kannalta. Tuumaan, että surkeita ovat olleet kelit koko kuluneen talven ajan. Tällä kertaa olen jo valmiiksi sopinut lähteväni ystävieni luo Virroille. Ehkä siellä on parempi sää. Saankin pian tekstiviestin: ”Virroilla paistaa aurinko lähes pilvettömältä taivaalta.” Jess! Samaisten ystävieni talon pihapiirissä on tullut aiemminkin bongailtua tähtitaivasta. Paikka on mitä otollisin taivaan tarkkailuun ja mikä tärkeintä valosaasteeton.

Nyt ei muuta kuin kiilloteltu ja valmiiksi viritelty arsenaali autoon ja menoks sanoi Annie Lennox.

Sitikka huokaa ja radiossa soi enteellisesti Olavi Virran Hopeinen Kuu. Tämän täytyy tietää hyvää. Virrat here I come. Vielä Orivedellä taivas on pilvinen, samoin Ruoveden maisemissa. Alan hieman huolestua. Olikohan tuo kaverini tekstari sittenkin pelkkä vitsi sen auringonpaisteen suhteen? Vaan kun Virrat lähenee niin taivas repeää ja Aurinko paistaa täydeltä terältä.

Saavun perille ja ystäväni avaa minulle oven. ”Tulin nyt kun oli vähän puhetta”. ”Tervetuloa ! Kannetaan sun laitteistosi tänne sisälle odottamaan illan sessiota ja juodaan tulokahvit” tuumasi kaverini. Kahvinjuonnin lomassa vaihdamme kuulumiset ja arvuuttelemme kuinka tummaksi Kuu tällä kertaa oikein pimenee. Ranskalainen tähtitieteilijä André Danjon kehitti 1920-luvulla viisiportaisen asteikon kuvaamaan kuunpimennyksien tummuutta jossa numero 0 kuvastaa hyvin tummaa lähes näkymätöntä kuuta ja numero 4 kirkkaan oranssin tai kuparinpunaista. Numerot 1, 2 ja 3 ovat asteikossa siltä väliltä.

Illan kohokohtaa odotellessa virittelemme havaintolaitteistoa ja tarkistamme vielä netistä säätilan, joka näyttää ennustuksen mukaan hyvältä. Käymme saunassa ja toivomme ettei taivas mene ennustuksista huolimatta pilveen. Jo noin klo 21:30 viemme kaukoputken ulos jäähtymään. Pakkasta on liki -10 astetta ja taivas on kirkas kuin ihmisen mieli. Klo 22:16 näytös alkaa puolivarjon pimennyksellä, jonka havaitseminen on vaikeaa. Noin klo 23:30 alkaa sitten tapahtua. Kuun alareuna alkaa tummua selvästi.

Mutta mitä nyt? Virtain ylle alkaa kertyä pilvee, pilvee, pilvee. Aivan kuin edesmenneen Juicen laulussa. Eihän tämän nyt näin pitänyt mennä. Kuun ympärille alkaa muodostua halo. Hei haloo meneekö tapahtuma sivu suun? Ei, ei sentään. Pilvet ja usva haihtuvat ja Kuu näkyy jälleen mitä upeimmin. Pentax raksahtelee säännöllisin väliajoin vain valotusaikoja hieman muuttelen. Tapahtuma lähestyy huippuaan. Kello 1:21 Kuu on peittynyt tummanpuhuvaan ruskeanpunertavaan varjoon. ”Mitäs luulisit, olisiko Danjonin asteikolla ehkä 2 tai 3?”, tuumaan kaverilleni Jakelle. ”No oli miten oli, mutta kaunis se on”, sanomme ystäväni kanssa lähes yhteen ääneen. Tällaisia tapahtumia tahtoo lisää. Pakkasta on jo -14 astetta, mutta eipä tuo meitä haittaa. Noin klo 1:50 kuu alkaa silminnähden vaaleta toiselta laidaltaan ja se alkaa siirtyä täysvarjosta puolivarjon puolelle. Klo 3:12 Kuu on siirtynyt jo kokonaan puolivarjon puolelle ja tapahtuma lähestyy loppuaan. Viimeiset kuvat ja noin homma on pulkassa. Mietin, että saikohan kaverit Tampereen Ursassa hyviä kuvia?

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kuvia tuli otettua n. 200 kappaletta. Pentax ja kaikki muukin toimi kuin se kuuluisa ”Junan Vessa”. Nyt nukkumaan ja aamulla taas kotia kohti. Sitten se duuni vasta alkaakin kun valmistelen kaikki nuo raakakuvat ja teen niistä koosteen. Kotia kohti ajellessa päässäni pyörii ajatus avaruuden äärettömyydestä. Jep! Niin teenkin, koostankin pimennyskuvat äärettömyyden symboliksi.