DIY Monikäyttöinen Akkupakki

Pitkään virtaongelmien kanssa painiskelleena, ajattelin rakennella sellaisen akkupakin joka olisi sekä virtavarma, helppohoitoinen, että monikäyttöinen.

Taloremontin vuoksi olen joutunut "eräänkin" kerran "pyörähtämään" Bauhausissa ja sieltä bongasinkin kyseisen työkalupakin, jollaista olin jo hetken aikaa metsästellyt. Siihen saatoin sijoittaa jopa 4 kpl 17 Ah laiteakkua ja siihen mahtuisi vielä lukuisia astronomisia "härpäkkeitäkin" matkaan. Pakin hankittuani ajelinkin sitten vielä Biltemaan, josta ostin 2 kpl 12V tupakansytytin liitäntöjä, 2 kpl volttimittareita,  hieman johtoa, pari kytkintä yms. tarviketta. Halvaksi tätä pakkia ala' Käenpesä ei voi kyllä millään kehua mutta toimivuus on toivottavasti sitäkin parempi. Tähtitieteessähän joutuu usein tekemään "uhrauksia", joissa monessa tapauksessa saa olla melkoisesti "lompsa levällään" ;)

Tarvikkeet kerättynä

Kun kaikki "roinat" oli hankittu olikin aika aloittaa kasaushommelit.
Aivan aluksi asemoin virtaliittimien, kytkimien ja volttimittareiden paikat.
Volttimittarit valitsin tulevaan viritykseen sen vuoksi, että yön pimeydessä minulla olisi edes jonkinlainen tieto siitä milloin akut alkavat hiipumaan, eikä kuten monesti aiemmin vasta  kesken kuvaussession.

Komponenttien asemointi

Asemoinnin jälkeen olikin sitten reikien teon vuoro. Reikäterällä sain tehdyksi sopivat reiät 12V liittimille sekä virtakytkimille.
Volttimittareiden reiät teinkin sitten monitoimikoneen sahausterää hyödyntäen. Sillä sain tehdyksi vaaditut suorakaiteenmuotoiset reiät melko tarkasti.


Reiät porattuina

Reikäsahausten jälkeen olikin vuorossa kytkentöjen teko. Valmistin akkupiireistä kaksi toisistaan riippumatonta piiriä, jotta esim. virtaa enemmän syövät itse rakennetut huurrepannat sekä niiden ohjain eivät haittaisi putken toimivuutta. Luin, että ne olisi hyvä pitää erillään, jotta kaukoputken herkät piirit eivät pääsisi vaurioitumaan.

Kytkennät valmiina

Virta päällä oikeanpuoleisessa piirissä

Virta päällä vasemmanpuoleisessa piirissä

Alkuperäinen teksti sivustolta:

http://www.backyard-astro.com/equipment/accessories/dewheater/dewheater.html

The switching nature of this type of power controllers may produce noise spikes on the power line. This is caused by the inductive nature of the heating element(s). Although these spikes generally are very narrow, they may contain a lot of energy and are hard to filter out. Spikes can disturb digital systems like computers. Therefore it is advisable to use a separate power supply (battery or power adaptor) for the dew heaters, when operating computer-controlled telescopes like the Meade LX90 or LX200. In the Yahoo IMLTUG (LX90) user group there have been many reports of “strange” scope behaviour, when the telescope and a Kendrick dew heater controller were powered from the same 12 V battery.

Valmiiseen akkupakkiin sijoitin toistaiseksi vain 2kpl 17Ah akkua, mutta pakkiin saa mahdutettua akkuja myös 2kpl lisää ja ne voidaan kytkeä rinnan, jolloin kapasiteetti kasvaa tarvittaessa esim. 34Ah per akkupari. Tosin painokin kasvaa jo melkoisesti ja juuri tuon paino-ongelman tähden päädyin näin aluksi vain kahteen akkuun.

Valmis kokonaisuus tuntuu toimivalta ja tarvikkeet kulkevat nyt mukavasti akkupakin matkassa ja tilaakin vielä jäi. Tosin kameroita en pakkiin enää saanut mahtumaan, mutta eipä ole tarpeenkaan.

Voin suositella lämpimästi kaikille niille, jotka haluavat simppelin toimivan ratkaisun varusteiden säilytykseen ja virransyöttöön sekä huurrepannoille, että kaukoputkelle.

 

Akkupakki varusteineen

Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaojan luento Särkänniemessä 23.11.2014

Marraskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna olikin sitten toisenlaisen luennon vuoro kun Tähtitieteen professori Esko Valtaoja saapui Tampereen Särkänniemeen luennoimaan maailmankaikkeuden synnystä ja siitä mitä me siitä tiedämme ja ymmärrämme nykypäivänä. Esko Valtaojan ulkoinen habitus oli saanut "lievän" kolauksen kun hän oli joutunut luopumaan kuuluisasta parrastaan hyvän asian vuoksi nenäpäiväkeräyksen yhteydessä. Huumorimiehenä hän totesikin luennon aluksi, että parrallinen Esko tänne kyllä tilattiin, mutta parrattoman te nyt tälläkertaa saitte, eli pitäisikö teille nyt antaa sitten alennusta ;)

Parraton Esko Valtaoja

Särkänniemen planetaario oli ääriään myöten täynnä maailmankaikkeudesta kiinnostuneita.

Esko osasi kertoa ymmärrettävällä tavalla kuulijakunnalleen kuinka kaikki todennäköisesti on saanut alkunsa ja kuinka me täällä linnunradan laidalla olemme vain pienen pieni tomujyvänen koko maailmankaikkeudessa. Hän kertoi myös kaiken perustuvan matematiikkaan ja olemassa oleviin luonnonlakeihin. Yleinen suhteellisuusteoria, gravitaatioaallot sekä avaruuden kaareutuminen hiljensivät salin kuuntelemaan tarkkaavaisena Tähtitieteen professorin puhetta.

Luento oli erittäin mielenkiintoinen ja se valotti lisää monia, monia asioita joiden parissa tähtitieteilijät parhaillaankin työskentelevät.

Tähtitieteen Professori Esko Valtaoja keskustelee Tampereen Ursan puheenjohtaja Kari A. Kuuren kanssa maailmankaikkeudesta

Tiedetoimittaja Jari Mäkinen Valkeakoskella 11.11.2014

 

 

Syksyn pimeyden saapuessa Valkeakoskelle, saapui myös tunnettu tiedetoimittaja Jari Mäkinen Valkeakosken rotariklubin kutsumana kertomaan matkasta avaruuteen, eli kuinka sinne mennään , mitä siellä tehdään ja kuinka siellä elellään, syödään, nukutaan yms. http://www.valkeakoskensanomat.fi/Ajankohta/1194939115489/artikkeli/avaruus+vei+miehen+mukanaan.html

Jari Mäkinen on alunperin kotoisin Valkeakoskelta, mutta asustelee nykyisin Ranskassa tehden töitä sieltä käsin, toimien mm. Tiedetuubi.fi verkkolehden päätoimittajana.

Valkeakoskelaisena tähtitieteen harrastajana minä tietenkin innostuin asiasta ja lähdin häntä kuuntelemaan läheiselle lukiolle. Aihe oli erittäin mielenkiintoinen ja Jari Mäkisen tapa kertoa aiheesta oli mukaansatempaavaa ja saatoin jopa kuvitella kuinka epämukavat olosuhteet Sojuz aluksen sisällä lähdön hetkellä todella on.

Jari kertoi myös ISS avaruusasemalla tehtävistä tutkimuksista ja kuinka esim. osteoporoositutkimus on mennyt eteenpäin juuri painottomuudessa tehtyjen tutkimusten ansiosta.

 

Jari Mäkinen kertoo tulevaisuuden avaruusaluksista

Erittäin mielenkiintoinen luento ja mikä parasta myös aivan ilmainen. Voisin kuunnella vaikka toisenkin kerran :)

Menneen Kesän ja Syksyn Tapahtumia

13.09.2014

 

Kesä meni sitten jälleen menojaan, mutta hieno kesä se olikin, vaikka mitään mainittavaa tähtihavaintoihin tai tähtikuvaukseen liittyvää se ei minulle tuonutkaan tullessaan, jos ei nyt muutamia Auringonpilkkuhavaintoja kiikareiden välityksellä sellaisiksi sitten laskettaisi. Kameraa ei niitä havaitessa tullut ulkoilutettua laisinkaan. Omakotitalossamme on jo jonkun aikaa suoritettu mittavia perusparannusremontteja jotka jatkuivat tänäkin kesänä vieden kaiken liikenevän aikani kaikelta muulta.

Syksyn sitten koittaessa kelit jatkuivat yhä edelleen kauniina ja remonttikiireetkin hieman helpottivat, niinpä 13.09.2014 vietinkin kauniin syyspäivän Tampereen Ursan järjestämällä retkellä, joka suuntautui 1834 valmistuneeseen Helsingin Observatorioon.

Observatoriossa saimme tutustua oppaan välityksellä moniin hienoihin havaintolaitteisiin 1800 luvulta. Tampereen Ursan jäsenlehti Radiantista http://radiantti.blogspot.fi/ löytyy lisää kuvia ja mielenkiintoista kertomusta retkestämme TaUrsalaisen Maria Lahtisen kirjoittamana.



Helsingin Observatorion havaintotorni

Meridiaaniympyrä

Havaintotornin kaukoputki
 

 

Rakentelua ja Ajanpuutetta

Pientä päivitystä tännekin välillä.

Hiukan on ollut hakusellaan tuo harrastaminen, vaikkakin joitain tapahtumia on tämän viimeisen puolivuotisjaksonkin aikana ollut.

Vaikka kuvaaminen on jäänytkin "hieman" taka-alalle niin visuaalista havaitsemista on tullut harrastettua aina silloin tällöin.
 

                                                   Huurrepantojen rakentelua

Vuodenvaihteen tienoilla rakentelin hyvien ohjeiden saattelemana huurrepannat sekä CPC- putkeeni, että Quadruplettiini. Ohjeet / linkit löysin mistäpä muualta kuin Avaruus.fi keskustelufoorumilta. Sieltä löysin linkin http://www.backyard-astro.com/equipment/accessories/dewheater/dewheater.html  jonka mukaiset huurrepannat ohjaimineen rakentelin.

On "soiva peli" :) Voin suositella lämpimästi. :)

                                         Vuoden 2014 CCD / Digijärkkäritapahtuman osallistujat

 

Helmikuun 8-9 päivä tulikin sitten vietettyä jo toisen kerran Lautsian lomakeskuksessa CCD / Digijärkkäritapahtumassa. Laitteistoja ihmetellen ja luentoja tarkkaavaisena kuunnellen tuli opittua taas paljon, paljon uutta ja ihmeellistä avaruuden syövereistä sekä kuvan käsittelyistä. Samuli Vuorinen eli "Naavis" tuo "PixInsightin kruunamaton kunkku" opetti varmalla ja taitavalla otteellaan kuuliaisia oppilaitaan ja luulenpa, että PixInsight kuvankäsittelyohjelma ladataan tänä vuonna vielä monen monituiseen harrastajakotiin (allekirjoittanut mukaan lukien) juuri nimenomaan tuon vakuuttavan esityksen pohjalta.

Sen verran upeasti tuolla ohjelmalla nuo kuvat saa käsiteltyä kunhan vain sen osaa.

                                                                   Kuun pinnanmuotoja

 

Kevätkausi on alkanut sen verran harmaana, että ajanpuutteen yms. tekosyihin vedoten en ole saanut aikaiseksi juurikaan mitään kuvausrintamalla. Silloin kun on keliä niin ei ole aikaa / mahdollisuutta ja päinvastoin. Lähinnä olen tehnyt vain vanhojen kuvien uudelleenkäsittelyä kuten oheinen Kuukollaasi paljastaa. Siihen olen yhdistänyt vanhan Pentax *istDL järkkärin sekä Imaging Source DBK 21AU04.AS planeettakameralla ottamiani kuvia. Kuvan laitoin tänne vain täytekuvaksi. Sillä kun ei ole juuri muuta sen kummempaa painoarvoa. (sopi jotenkin juuri tuon harmautensa puolesta) :)

                                                     Käenpesän Keinotähti

 

Lautsian innoittamana päätin minäkin rakentaa keinotähden. Omaan keinotähteeni tilasin Teknofokuksesta valmiiksi laserilla valmistetun 0,1mm neulanreikäobjektiivin. Tilasin varmuuden vuoksi myös 0,2mm objektiivin mutta viritykseeni käytin juuri tuon 0,1mm version.

Alunperin polkupyörään tarkoitetun kirkasvaloisen led-lampun eteen sijoitin pyöreän mustan kiekon, jonka taakse liimasin tuon em. 0,1mm objektiivin palasen. Reunat tiivistin tarkasti, jotta hajavaloa ei pääsisi läpi. Lampun kiinnitin vanhaan kameran kolmijalkaan, joten siitäkään ei suuria kustannuksia koitunut. Testailin sitä viime sunnuntai iltana ja se tuntui toimivan vallan erinomaisesti.

Internetistä löysin myös kaavan jolla voi laskea keinotähden neulanreiän koon sekä tarvittavan etäisyyden keinotähteen käyttäen kaukoputken erotuskykyä ja polttoväliä mukana kaavassa. Löydetty kaava on seuraavanlainen:  d=D*206265/a.

Eli keinotähden koko x 206265 / ( kaukoputken erotuskyky x kaukoputken polttoväli). Toimii ainakin omassa CPC putkessani erinomaisesti.

Nyt vain odotellaan, että keli ja käytettävissä oleva aika kohtaisivat suuren tuntemattoman tähtitaivaan alla ja saisin otetuksi jälleen lisää kuvia, joita voisin sitten toivon mukaan käsitellä upouudella PixInsight ohjelmalla, jonka olen päättänyt hankkia aivan lähiaikoina :)

Kirkkaita kelejä kaikille alan harrastajille toivoen :)

NGC 1499 California sumu ja Canon 60Da 14.09.2013

Syksyn toinen havainto- sekä kuvausyö ja tällä kertaa kohteena NGC 1499 eli California-sumu.

Kuvasin tätä samaista kohdetta myös marraskuussa 2012 mutta silloin Akromaattinen Orion ShortTube 80/400 guidausputkeni antoi melko vaatimattoman tuloksen. Eihän se tietysti mikään optimaalisin kuvausputki kyllä olekaan, mutta kyllä silläkin jotain saa aikaiseksi. Nyt putkena oli huomattavasti laadukkaampi Quadruplettini joka antoi myös huomattavasti paremman lopputuloksen. Mikä parasta kohde mahtui vielä kohtalaisen hyvin kuvakentän sisälle vaikka polttoväli olikin Orioniin verrattuna myös kasvanut 120mm.

Yö sinällään toisti viime viikonlopun Andromedan kuvauksen kaavaa kahvinjuonteineen yms. rituaaleineen ja Quadkin sai suullensa jälleen kerran tuon "KalaKallen" diffraktio-härvelin :)

Kuvausajaksi ajastimeen asettelin 10min / ruutu ja herkkyydeksi jätin edelleen tuon ISO 400 joka tuntui toimivan vallan hyvin Andromedan kanssa.

Kotipihastamme lähes jokaiseen ilmansuuntaan on jonkintasoista valosaastetta tarjolla ja olenkin suunnitellut hankkivani jonkunlaisen suotimen leikkaamaan tuon valosaasteen aiheuttamaa ongelmaa. Astronomicsilta löytyisi kyllä apu em. ongelmaan mutta ainakin Eos-clip-filttereiden hinta on vielä melkoisen korkea verrattuna vastaaviin 2 tuuman kierremalleihin. Eos filttereissä on toki etunsa. Ne toimivat samalla kennon pölysuojina jolloin puhdistamistarve vähenee eikä niiden kanssa pitäisi olla pelkoa backfocus ongelmista. Tällaiset himmeähköt sumukohteet vaatisivat käyttöön kaiken mahdollisen herkkyyden mutta valosaasteen keskellä vaikeutena on juuri tuo taustataivaan vaaleus.

Kuvatessani kyseistä California-sumua näin myös elämäni upeimman tulipallon mitä koskaan olen nähnyt. Tällaisia näkee yleensä vain elokuvissa tai netistä valvontakameroiden kuvaamina. Tällä kertaa sain todistaa kyseistä tapahtumaa aivan omin silmin. Tulipallo syöksyi juuri sopivasti täsmälleen samalta suunnalta kuin kuvauskohteeni. Se syttyi n. 60 asteen korkeudella jättäen ensin jälkeensä oranssin vanan, räjähtäen sitten n.30 asteen korkeudella sinivihreänkeltaisena kuutakin kirkkaampana välähdyksenä, jatkaen edelleen pystysuorana oranssina vanana aina lähes horisontin korkeudelle saakka. Aluksi olin aivan varma, että se osui juuri kuvauskohteeni kuvakentän alueelle mutta tällä kertaa  harmikseni se meni ohi. Syväntaivaan ruutuja kun valottelee niin yleensä aina tärkeimmän valotuksen kohdalle osuu joku satelliitti tai tähdenlento, mutta ei siis tietenkään nyt kun sitä olisi oikein toivonut. Pääsin kuitenkin näkemään jotain sellaista mitä moni ei varmaan tule koskaan elämänsä aikana näkemään.

California-sumun kuvauksessa käytin täsmälleen samaa kalustoa kuin Andromedan kuvauksessakin edellisviikonloppuna eli kuvausputkena TS Quadruplet 80 /520 ja kamerana Canon 60Da. Guidausta hoiteli Celestron CPC ja PHD sulassa sovussa ;)

Valotukset 15 x 10min. ISO 400 eli yhteensä 2h30min.

Käsittelyt DSS 3.3.3beta51 ja PhotoShop CS.

Andromedaa ja Uistimenperukkeita 07.09.2013

Andromedan Galaksi M31

Kuusamon Uistin Oy:n Vaijeriperuke n:o5 "viritys"

  

Niinpä sitä Syksy on taas saapunut ja pimeät yöt sen myötä.

Nyt on hyvä jatkaa siitä mihin jäin viime keväänä. Tuolla Quadrupletilla ei turhan paljoa ole tullut kuvailtua noita taivaan ihmetyksiä, joten nyt tämä kaunis, kirkas ja lämmin syksy tarjoaa oivan tilaisuuden korjata asia. Putken piirtokyvystä sain toki maistiaiset Orionin Suurta Sumua kuvatessani, mutta siihenpä se sitten jäikin.

Andromedan  Galaksi on siitä hyvä kohde, että näin syksyisin se pysyy verraten korkealla taivaan kannella läpi koko yön ja on omasta pihastani mainio ja "helppo" kohde saada jotain konkreettista aikaiseksikin. Pitkän tauon jälkeen aikaa kului asioiden palauttamiseksi mieleen ja kaikki piti tarkistaa useaan kertaan, mutta sitten kun kaikki oli tarkistettu niin homma sujuikin vain kahvia termospullosta hörppien, kameran raksutellessa suljinta auki ja kiinni ajastimen ohjeistuksen mukaisesti. Välillä muistikortin tallennusvalo vilautti punaista valoaan ikään kuin ilmoittaen, että taas olisi yhden kuvan verran valoa 2,5 miljoonan valovuoden päästä siepattuna bittien ikuiseen viidakkoon.

Kesällä virittelin myös kuvanmukaisen irrotettavan jatkopätkän putken suulle, jonka tarkoituksena on saada kirkkaimpien tähtien ympärille diffraktiopiikit, kuten "oikeiden" tähtiputkien "kauniissa" kuvissa on.

Putkena käytin pätkän valkoisesta 100mm muovisesta ilmastointiputkesta, johon virittelin ristikkäin Kuusamon Uistin Oy:n vaijeriperukkeet n:o 5.
Näin kaksi toisistaan melko reilusti erilaiset harrastukset kohtasivat pimeän syksyisen taivaan alla kohtalaisen onnistuneesti.

Tästä on hyvä jatkaa :)

Kuvausputkena TS 80/520 Quadruplet.

Kamerana Canon 60Da.

Guidausputkena Celestron CPC 1100 ja ohjelmana PHD-Guiding.

Käsittelyt DSS 3.3.3beta51 ja PhotoShop CS.

Supernova SN 2013am M65, M13, M51 ja Saturnus 30.03.2013 - 01.04.2013

                                           Supernova SN2013am Galaksissa M65

                                  Pallomainen Tähtijoukko Messier 13

                                Pyörregalaksi M51 + IC 4277 + IC 4278 + IC 4623

                                                   Saturnus

Tähtiharrastusta ja Sydämentykytyksiä.

Noilla sanoilla voisi kertoa pääsiäisviikonlopun aprilliyön tapahtumista. Liekö sitten liian pitkä aika edellisestä tähtienparissa vietetystä yöstä vai olivatko mahdollisesti Trullit veemäisine taikoneen paluumatkalla Kyöpelinvuorelle mutta tämän kyseisen yön aikana tapahtui kaikki mahdolliset amatöörimäiset virheet mitä vain voi. Ihme kun yleensäkin jotain kuvia sain aikaiseksi, sen verran huonosti se alkoi.

No valotetaanpa hieman illan kulkua. Kello kahdeksan maissa virittelin suurta intoa puhkuen kalustoani pihalle päivällä tehtyjen kuvaussuunnitelmien kera. Aikomuksenani oli kuvata ainakin Supernovaa galaksissa M65, sekä kierteisgalaksia M51 ja pallomaista joukkoa M13 ja ehkäpä vielä kokeilla Saturnustakin mikäli keli on edes jonkinmoinen.

Itselläni kun ei vielä ole kiinteää jalustaa niin joudun jokaisen havainto / kuvauskerran kohdalla suorittamaan samat rituaalit eli kolmijalan suuntaus karkeasti wedgen kanssa pohjoiseen ja putki wedgen päälle. Tämän jälkeen odotellaan putken jäähtyessä illan pimenemistä ja kun pohjantähti on näkyvissä niin aloitan putken suuntauksen. Putken suuntaus itsessään on kapulan ohjeiden avulla noin 10-15 min juttu kaikkinensa mutta kun sählää niin sen saakin sitten tehdä muutamaan kertaan. Sattui nimittäin niin, että kun olin ensimmäisen kerran suuntauksen saanut kunnialla suoritetuksi niin tökkäsin hämäryyden keskellä virtajohdon irti juuri kun olin aloittanut ensimmäisen kuvauskohteen valotuksen. No kerta kiellon päälle tuumasin ja otin kameran irti fokuserista ja aloitin suuntauksen uudelleen. Mieleni valtasi Dejavu ja ajattelin, että aivan kuin olisin tämän juuri hetki sitten suorittanut ;)

Noin kymmenen hukatun minuutin jälkeen olin jälleen samassa tilassa kuin kuvausten alussa. Vielä kamera kiinni fokuseriin, pari koekuvaa kirkkaasta tähdestä ja jepulis tarkennus olisi taas kohdallaan. Siispä pieni pyyntö ohjauskapulalle, että olisitko ystävällinen ja kääntyisit kohteeseen Messier 13 kiitooos. Putki kiitoksen saattelemana alkoikin kääntyä iloisesti kohteen suuntaan aivan kuin se olisi odottanut käskyä jo pidemmän aikaa. Hetken suristuaan kevyesti se alkoi mouruamaan ja lopulta murisemaan kuin vihainen karhu. Mitä ihmettä? Mitä täällä tapahtuu ajattelin kunnes huomasin sammuttaa jalustasta virran. Jotain taisi jäädä pahasti johonkin väliin, mietin. Valojen sytyttyä ja sydämen lyöntien hieman tasaannuttua syylliseksi paljastui putken nostokahvan ympärille kiertynyt kameran remmi. Ajattelin, että kantaisinko vain laitteet kiltisti sisälle ja kuvailisin maybe some other night?

Ei, ei hitossa, eihän tässä vielä luovuteta kun ilta on vasta nuori. Suoritetaanpa tuo suuntaus vielä kerran niin että heilahtaa. Kamerasta remmi irti Check!  Putki suunnattu Check!   Kamera tarkennettu Check! Johtojen yms. vermeitten kiertyminen estetty Check! Siirtokäsky kohteeseen annettu ja PHD-Guiding toiminnassa ja vot, vihdoinkin ensimmäinen ruutu valotuksessa eikä siihen mennyt kahtakaan tuntia .) Mutta mitäs nyt? Kameran ohjelmoitava kaukolaukaisin ei toimi. Kamerahan valottelee miten sattuu. Jälleen kerran valot päälle ja toteamus, että johtohan se on murtunut ilmeisesti tuon aiemman tapahtuman yhteydessä. Onneksi minulla on manuaalinen kaukolaukaisin, jolla saatoin jatkaa kuvauksia ja onneksi suuntausta ei enää tarvinnut suorittaa uudestaan Huh! Huh! Yön pimeyden ja tähtipölyn keskellä ajastimena sai tällä kertaa palvella matkapuhelimen ajastinkello jonka avulla sain mitoitetuksi n. 5min valotuksia kuvatessani em. Messierin kohteita. Tästä eteenpäin homma sujuikin jo ihan mallikkaasti ja sain kuin sainkin myös jonkinmoisen otoksen Saturnuksesta vaikkakin se on vain n. 15 asteen korkeudella naapuriemme talojen yläpuolella kaiken lämpöväreilyn ympäröimänä ja yön lähestyessä loppuaan. Kaikista edelläolleista edesottamuksista huolimatta tähtitieteen ja erityisesti tähtivalokuvauksen harrastaminen on kuitenkin sen arvoista ja kaukosäätimenkin sain jälleen päivänvalossa toimimaan, kun hieman vaihtelin uusia ”piuhoja” tuhoutuneiden tilalle, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Kuvasaalis: M13 valotus 25 min. ISO 800, M65 valotus 15 min. ISO 800 ja M51 valotus 45min. ISO 800 sekä Saturnus 500 / 387 framea.

Syvätaivas: Kuvausputki Celestron CPC 1100 XLT f6.3 polttovälinlyhentäjällä ja kamerana Canon 60Da

Saturnus: Kuvausputki Celestron CPC 1100 XLT + Celestron Ultima 2X Barlow ja kamerana Imaging Source DBK 21 AU04.AS

Käsittelyt Deep Sky Stacker, RegiStax ja PhotoShop.

Canon 60 Da, Quadruplet ja M42

                                                       Veljekset Simo ja Antti

                                      Orionin Suuri Kaasusumu M42

Maanantaina 4.3.2013 Käenpesän Observatorion kaukoputkiperhe sai perheenlisäystä. Valkeakosken harmaan ja lumisateisen taivaan alla avautui ensi kertaa ruskeaan pahvikääreeseen ja alumiinilaukkuun kiedottu Triplet-pienokainen. Polttoväliä Pikkutuubilla oli 520mm ja linssin halkaisija 80mm. Näin ollen aukkosuhteeksi muodostuu f 6.5, jolla se kykenee vangitsemaan monien laajojenkin sumujen sydämet. Quadrupletiksi ristitty veijari omaa myös kyvyn suoristaa kuvakentän automaattisesti, sillä olihan sillä jo saapuessaan kaksi tasaajalinssiä integroituna putkensa sisälle.

Ja ettei tarkennus menisi vallan vallattomaksi, Quadissa  on myös kahden tuuman Grayford focuseri välityssuhteella 1:11.

Celestronin CPC 1100 XLT hyrisi tyytyväisyyttään kun se ensikerran sai ottaa pikkuvesselin reppuselkäänsä ja antaa sillä isälliseltä tuntuvia ohjauskäskyjä PHD guidingin avulla.

Ystävysten yhteistyöllä Quadista saatiinkin ensivalo aikaiseksi 7.3.2013 kun molemmat putket tuijottivat linssit ammollaan Orionin suurta kaasusumua.

Valotusta Canonin 60Da:n avulla näin ensikerralta saatiin vain 5 x 1min. ISO 800 herkkyydellä mutta selkeästi pienokainen tuntuu olevan kirkassilmäinen valonvangitsija kautta koko kuvakentän.

Kuvankäsittelystä huolehti Deep Sky Stacker 3.3.3 beta 47 ja värikorjailussa oli mukana PhotoShop CS. 

CCD / Digijärkkäritapaaminen Hauholla 16-17.2.2013

Lautsian Lomakeskuksessa, Hauholla, järjestettiin jo neljäs CCD / Digijärkkäritapaaminen, johon minäkin vihdosta viimein pääsin mukaan. Aina on ollut mukamas joku syy, jonka varjolla en ole kerinnyt osallistumaan em. tapahtumaan. Tälläkertaa sitten ei syitä ollut ja olen todella tyytyväinen, että tuli osallistuttua. Tapahtumassa oli paljon mielenkiintoisia asioita ja luentoja, jotka antoivat paljon uutta pohdittavaa. Erityisesti kuvankäsittelyyn liittyneet luennot olivat todella mielenkiintoisia. 
Kiitokset kaikille luennoitsijoille ja paikalla olleille alan konkareille. Oli hauska päästä tutustumaan teihin kaikkiin. Erityis kiitos Antille ja Marjatalle, jotka vuodesta toiseen jaksavat olla moottoreina kyseiselle tapahtumalle. Seuraavassa tapahtumassa tavataan.

Kalustokuvia vuosien varrelta

Sankan lumisateen ympäröidessä Valkeakoskea, innostuin minäkin laittamaan tänne blogiini hieman kuvia kalustostani, joilla olen näitä kuviani ottanut.
Ensimmäisen kuvani Kuusta otin Tasco-merkkisen kaukoputken ja Canon Powershot A40 digipokkarin kanssa omatekoisen okulaarin läpi. Kaksinenhan tuo kuva ei tokikaan ollut mutta antoi se potkun tähän harrastukseen ja mikä parasta, päivääkään en ole katunut vaikka kaikkeen tähän on uponnut jo sievoinen summa niin "mummorahaa" kuin eurojakin.
Oheisissa kuvissa on myös Sky-Watcher 200/1000 Tascon kera, Golfkärry Newtonin kuljetuskärrynä, sekä tietenkin Celestron CPC 1100 XLT eri tilanteissa mm. Kuu ja Jupiter kohteinaan.
Celestronia tuli kuvattua myös sisätiloissa, kun tässä yhden kerran oli ihan pakko päästä välillä "hiplailemaan" noin niinkuin "kuivaharjoittelu" mielessä :) Alan harrastajat varmaankin ymmärtävät tuon kyseisen tuskan ;)

Canon 60 Da ja NGC 7000 13.11.2012

No niin, nyt sitten keli on jo toistamiseen pienen ajan sisällä kelvollinen syväntaivaan kohteiden kuvaamiseen. Tästähän meinaa jo tulla aivan tapa :)

Vaikka onkin arki-ilta ja huomenna aikainen herätys niin siitä huolimatta, eikun ”vehkeet” pihalle.

Tällä kertaa valitsin kohteeksi Pohjois-Amerikka-sumun, sillä sen kuvaamisesta saisin lisää kokemusta Vety-alfan aallonpituuden tallentumisessa Canon 60Da kamerani kennolle.

Vanha tuttu Orion ShortTube 80/400 akromaatti saisi tälläkin kertaa palvella kuvausputkena, Celestronin hoidellessa seurannan PHD-Guidingin kanssa.

Huolellisen suuntauksen jälkeen tarkentelin kameran kirkkaaseen tähteen varsinaisen kuvauskohteen eli ”Ameritiikkasumun” läheltä. Celestron CPC:ssä on näppärä toiminto tuo Precise-Goto, jonka avulla varsinaisen kohteen saa tarkasti kameran kennolle. Ensin valitaan kohde jota halutaan katsella/kuvata ja sitten valitaan ohjauskapulan valikosta tuo edellä mainittu toiminto. Painamalla tämän jälkeen ENTER, putki siirtyy kohdetta lähinnä olevaan kirkkaaseen tähteen. Kohteen keskityksen ja ENTER painalluksen jälkeen putki kääntyykin sitten tarkasti kohteeseen. Erittäin hyvä toiminto kuvattaessa juuri himmeitä kohteita, joita ei visuaalisesti kunnolla pysty paikantamaan.

Mutta tämänkertainen kohde oli siis Joutsenen tähdistössä sijaitseva NGC7000 eli Pohjois-Amerikka sumu. Canon 60Da toimi tälläkin kertaa vallan mainiosti ja tallensi sumusta mielestäni mukavasti yksityiskohtia sekä tuon Ha-emissioviivan punaisen värin. Kyllä se siitä kun se alkaa tarpeeksi maksamaan ;) Vain naapurimme kesken kaiken sytyttämä n. 5000W halogeeni suoraan pihaamme ja kuvauskalustoani kohti meinasi panna hermoni kireälle ja hankintalistalleni seuraavaksi ilmakiväärin ;). No ennen kuin tuohduin liikaa ystävällinen naapurini älysi sammuttaa tuon ”valosaastehelvetin” ja sain jatkaa kuvausteni parissa.

Kuvausputki Orion Shortube 80/400 ja kamera Canon EOS 60Da

Valotus 10x5min ISO 800 Yhteensä 50min.

Käsittelyt DeepSkyStacker 3.3.3 beta 47 ja PhotoShop CS 8.0.1

Canon 60 Da ja NGC1499 08.11.2012

Pitkästä, pitkästä ja vielä kerran siis tooooosi pitkästä aikaa taivas näyttäytyi tähtikirkkaana.

Tämä kuluva syystalvi on jatkunut aivan kesästä saakka hyvin epävakaisena, kuten kaikki astronomisien harrastusten parissa ”puuhastelevat” ovat todenneet.

Mutta nyt, nyt sain minäkin sekä ajoituksen, että kelin sopimaan yhteen ja sain roudata intoa puhkuen kalustoni ulos tuulettumaan.

Eipä ole paljoa tullut kokeiltua vielä tuota Canon 60Da kameraa. Vain yhden jonkinlaisen kuvan M51 kierregalaksista olen sillä saanut tähän asti otetuksi. Nyt siis putki sellaiseen paikkaan, josta näkyvyys olisi riittävä ja kohteeksi California sumu. Tällä kertaa kuvausputkena sai palvella Orionin ShortTube 80/400 akromaatti ja ohjausputkena Celestron CPC 1100XLT. Siispä kamera putkeen kiinni, pari tarkennuskuvaa ja kaukolaukaisimeen aluksi 2min valotusaika ja kameran säädin C-asentoon ja ISO-lukema arvoon 1600. Otettujen kuvien tarkastelun jälkeen lisäsin valotusajan viiteen minuuttiin ja muutin ISO arvon lukemaan 800 koska 5min. valotukset ISO 1600 arvolla tuottivat mielestäni liian vaaleita ruutuja. Se taas johtuu tuosta Valkeakosken kaupungin ja UPM tehtaiden tuottamasta valosaasteesta. :(

Verrattuna viimekertaan nyt putken seuranta toimi erinomaisesti. Liekö tuo vastapainon säätö sitten auttoi asiaa tai se, että seurantaputkena oli tällä kertaa CPC. Loppujen lopuksi sain sen mitä hainkin, nimittäin ihka ensimmäisen ottamani kuvan taivaan punaisesta emissiosumusta. With Canon You Can :)

Pitäisi vielä opetella tuo flättien ja darkkien käyttäminen niin saisi nuo kuvat vielä tasaisemmaksi.

Seuraava tärkeämpi hankinta on kuitenkin APO linssiputki, jossa on jo valmiina kuvakentän tasaaja yms kilkkeet. Sitä ja pimeitä tähtikirkkaita kelejä odotellessa……:)

Kuvauskalustona Orion Shortube 80/400 ja kamerana Canon EOS 60Da

Valotus 4x2min. ISO 1600 ja 10x5min ISO 800 Yhteensä 58min.

Pinoaminen DeepSkyStacker 3.3.3 beta 47-ohjelmalla (aiemmat DSS ohjelmaversiot kun eivät kyenneet käsittelemään näin isoja RAW kuvia).

Kuvankäsittely PhotoShop CS 8.0.1

Canon 60 Da Ensivalo 15.09.2012

Hankin kesällä tähtikuvauskäyttöön soveltuvan Canon 60 Da kameran, jota en valitettavasti vielä ole päässyt kokeilemaan. Tälle illalle sääennustus lupaili mahdollisuutta tähtien näkymiselle, joten minäkin roudasin putkeni tuulettumaan pitkästä, pitkästä aikaa. Tarkoituksenani oli vain säädellä kollimointia kohdalleen ja viritellä muutenkin laitteistoa tulevan syksyn kuvausöitä varten mutta ajattelin myös kokeilla ensikertaa tuota upouutta kameraani tositoimissa. Ikäväkseni parhaat vetyalfa kohteet vain eivät olleet näkyvissä kotipihastani vaan ne peittyivät joko puiden latvojen taakse tai kaupungin aiheuttaman valosaasteen alle. Siispä päätin kokeilla vain "jotain" kohdetta ja tuo "joku" sai tälläkertaa olla Ajomiehen tähdistössä sijaitseva M51 Pyörregalaksi. 
Oheisessa kuvassa on 1 kahdeksan minuutin valotus ISO 800 arvolla eikä sitä ole käsitelty muuten kuin muunnettu RAW kuvasta JPG muotoon, jotta sain sen tänne blogiini näkyviin.
Kamera itsessään vaikuttaa mielenkiintoiselta ja tuo kääntyvä näyttö on erinomainen niin putken suuntauksessa / tarkennuksessa kuin myös tuloksen katselussa :) Putken seuranta ei vain jostain syystä pysynyt matkassa mukana vaikka käytin guidauskameraakin apuna, joten pinoamisesta ei tälläkertaa tullut yhtikäs mitään. Liekö tuo kameran paino ja vastapaino ei ollut aivan balanssissaan tai jotain ?
Kuvauskalustona Celestron CPC 1100XLT ja kamerana Canon EOS 60Da
Valotus 1kpl 481 sek. ISO 800 ei käsittelyjä.

Venuksen ylikulku 06.06.2012

Edellisestä Venuksen ylikulusta on nyt sittten kulunut palttiarallaa 8 vuotta. Tuolloin sitä tuli kuvailtua myös mutta kuvauskalusto oli silloin paljon vaatimattomampi kuin nykyään. Silti tälläkertaa kuvat eivät paremmasta kalustosta huolimatta parempia ole, koska säänhaltija jälleen kerran niin päätti. Venus kulki Auringon editse tasan päivän liian myöhään sillä eilinen aamu Auringonnousuineen oli mitä kaunein. Tänään pilviverhot ja utukerros  haittasivat reilusti kuvauksien onnistumisia. Silti jotain tarttui kameroiden kennoille, vaikka vasta  loppupäätä harvinaisesta tapahtumasta Valkeakosken korkeudella pääsinkin kuvaamaan. Voipi olla, että tämän jälkeen Venuksen ylikulkua on hieman vaikeampi bongailla täällä Suomessa, sillä se edellyttäisi itseltäni 285 v. ikää  :-)

Kalustona Sky-Watcher 200/1000 HEQ5 ja kameroina Canon EOS 450D sekä Imaging Source  DBK21 AU04.AS

Venus 13.05.2012

Venuksen kuvailua jälleen vaikka onkin äitienpäivä ;-). Venus on jo selvästi sirppivaiheessa ja sen kulmaläpimitta on kasvanut vieläkin lisää edellisiin kuviin verrattuna. Silti sen voi vielä hyvin bongata päivätaivaalta , josta oheinen kuvakin on napattu. Kuvauskalustona Celestron CPC 1100 XLT ja Imaging Source DBK 21AU04.AS

Auringonpilkkuja 22.04.2012

Auringossa on ollut viimepäivinä lukuisia voimakkaita purkauksia joista minäkin olen päässyt tietoisuuteen internetissä toimivan ”CalSky”  (www.calsky.com) hälytyssivuston ansiosta. Ennustukset ovat lupailleet myös revontulia mutta niitä en ole valitettavasti kyllä päässyt havaitsemaan. Purkausten ansiosta Auringon pinnalle on ilmestynyt useita auringonpilkkuryhmiä, joita sitten päätin ikuistaa digitaalisen ”filmin” syövereihin.

Tällä kertaa kuvausputkeksi valitsin vanhan kunnon SkyWatcher 200/1000 HEQ5 putkeni, sillä siihen minulta löytyy kokoaukon peittävä aurinkosuodin.

Canon EOS 450D kameran piirtämistä kokoaurinkokuvista saattoi havaita pilkkuryhmien olevan laajoja ja niitä oli selvästi havaittavissa viisi erillistä ryhmää. Kuvattuani riittävästi Canonilla vaihdoin kameraksi vielä Imaging Source  DBK 21AU04.AS kameran, jolla sain kuvaan suuremman suurennoksen lisäksi enemmän yksityiskohtia.

Keväinen Aurinko lämmitti lähes kesäisesti kun peitin itseni ja läppärini mustan viltin alle, nähdäkseni läppärin näytöltä, valolta suojassa, että kameran tarkennus ja säädöt olisivat kohdallaan. Auringon kuvaaminen on siitä miellyttävää puuhastelua, että sen voi tehdä päivänvalossa ja lämpötilakin on yleensä aivan toista luokkaa kuin keskitalvella yösydännä, pakkasen paukkuessa nurkissa ja nipistellessä varpaita  J.

Venus, Mars ja Saturnus 7.4.2012

Uskon, että moni varmaan tietää lukuisia parempiakin lauantai-illan viettotapoja kuin seisoskella pihalla 8 asteen pakkasessa metsästämässä kuvia planeetoista. Minä nyt kuitenkin kuulun siihen kategoriaan, joka valitsi tuon jälkimmäisen viettotavan jälleen kerran. Taivas oli ollut koko kuluneen päivän erittäin kauniin kirkas, joten odotettavissa olisi myös kirkas ja kuulas yö. Siispä kaukoputki ulos ”jäähtymään” jo hyvissä ajoin. Huolellisen suuntauksen jälkeen noin puoli kymmeneltä illalla kohdistin Celestron merkkisen”valoämpärini” kohti kirkkaana loistavaa Venusta. Venuksesta saattoi heti havaita, että se on pikkuhiljaa siirtymässä selkeämpään sirppivaiheeseen. Edelliseen Venuksen kuvaan verrattuna myös kulmaläpimitta oli kasvanut selvästi. Imaging Sourcen ahmittua fotoneita ”kitusiinsa” riittävästi Venuksen osalta, osoitin putkelleni seuraavaksi kohteeksi Mars planeetan. Mars on sen verran kaukana meistä, että omalla (f20) kalustollani siitä ei kovin suurta kuvaa saa mutta vaikka seeing ei kaksinen ollutkaan niin joitain yksityiskohtia Marsistakin tarttui kameran kennolle. Viimeisenä kohteena päätin kuvata vielä Saturnusta, joka kotipihastani katsoen näyttäytyy vasta tuossa kahden aikoihin yöllä. Silloin se on meridiaanissa ja otollisimmillaan havaintopaikkani suhteen. Piinaavan odotuksen jälkeen sain vihdoinkin Saturnuksen piirtymään läppärini näytölle. Kuva läppärin näytöllä ”kuohui ja kiehui” harmittavasti ja tarkentaminen oli lähes mahdotonta. Seeing oli siis heikentynyt entisestään. Lukuisista yrityksistä huolimatta yksityiskohdat Saturnuksen osalta sai painaa unholaan. Kuvankäsittelyt läpi käynyt otos ei yksityiskohdilla paljon juhli mutta laitoin sen siitä huolimatta tänne Käenpesän-blogiini. Saturnus on oppositiossa 15.4, joten jos keli sallii niin silloin koittelen seuraavan kerran toivottavasti paremmalla onnella J. Kamerana Imaging Source DBK21 AU04.AS.